la-su 22-23.9.2018

Me urheat uhmasimme myrskytuulta ja suunnistimme viikonlopuksi mökkimaisemiin.  Anna ja pojat sekä Miika ja pojat olivat yhtä urheita.  Nyt on pakko uskoa, että Suomen kesä on tällä erää ohi.  Tämä kesä jää aikakirjoihin yhtenä parhaista.  Hellettä riitti vähän liikaakin ja saimme nauttia Annan, Samun ja Miskan hyvästä mökkiseurasta kokonaista kuusi viikkoa.  Pikkupojat tulevat muistamaan, että heidän lapsuudessaan aurinko paistoi aina ja mökillä sai kirmata nakuina.  Minulla on samanlaisia muistoja omasta lapsuudesta samalla mökillä.

Minulla oli kalakeitto kiehumassa, kun nuoriso ajoi pihaan.  Se kelpasi niin kuin aina.  Samoin tuore mustikkatorttu vaniljakastikkeen kera.   Miehet aloittivat tarmokkaasti syksyn mökkiaskareet.  Heillä oli viikonloppuohjelmassa pressutallin korjaus ja laiturin nosto.  Kaikki tuli tehtyä ja sen lisäksi Miika ehti laskea verkot ja kalastaa poikien kanssa.

 

Anna ja minä kokosimme poikaset (Laura ja Ulpu jäivät kotimiehiksi Espooseen).  Lähdimme reippaana joukkueena sienimetsään.

 

 

Retki oli menestys, sillä pikkupojilla oli tarkat silmät ja sieniä löytyi ennätysmäärin.  Illalla paistoin blinejä ihan siitä ilosta, että sain valmistaa tuoreista karvalaukuista sienisalaattia.  Pojille suolaiset letut maistuivat hunajan kera.

 

Sunnuntaiaamuna Otso tuli herättämään anivarhain.  Hänellä oli hinku päästä isän kanssa nostamaan verkkoja.  Samun piti lähteä kaveriksi, mutta hän jäi mieluummin katsomaan Ryhmä Hauta.  Niinpä kaveriksi lähtikin pikku-Miska.

 

”Montako kalaa saitte verkoista?” minä kyselin, kun kalamiehet tulivat rantaan.  Miskan arvio oli viisi, Visan kymmenen.  Jälkimmäinen osui aika oikeaan.

 

Laiturin nostaminen ei onnistunut ihan helpolla, kun siellä oli päivällä kaksi painoa.

 

Samun kasvot hehkuivat ilosta, kun hän sai ongella kalan.

 

Meidän sunnuntaipäivän ruokalistalla oli lasten herkkua – spaghettia ja jauhelihakastiketta.

 

Paistoin aikuisille lisukkeeksi Miikan kasvimaalta peräisin olevia lehtikaaleja ja värikkäitä chilejä.  Ne antoivat mukavasti potkua.

Olin aivan hengästynyt, kun nuoriso starttasi kotimatkalle heti ruuan jälkeen.  Annan joukkueella oli iltapäivällä kaverisynttärit.  Myös Miikan joukkueella oli omia menoja.  Tiskasin sekä aamiais- että lounasastiat kädet saippuavaahdossa.  Sitten vedin henkeä ja lähdin ihan omalle sieniretkelle.

 

Mikä ilo, että tänä syksynä löytyy sekä tatteja että karvalaukkuja!