ke 10.10.2018

Edwina Goldstonen näyttely Earth Song – Maan laulu herätti meissä kirjoittajakurssilaisissa suuria tunteita.  Kyseessä oli muisti, muisto, unohdus, löytäminen.

Näin Edwina kertoo esittelytekstissä: ”Tämä näyttely on kuusivuotisen projektini huipentuma. Kaikki alkoi vuonna 2011, kun tein paikalliselta kirpputorilta löydön, joka sisälsi noin 400 vanhaa lasinegatiivia. Kuvat avasivat vuosien 1924-1940 pienen Nurmi-Vahvialan (ven. Luzhayka) yhteisön elämää Karjalan Kannaksella. Ajalta ennen suurta evakuointia, palasia heidän jokapäiväisestä elämästään, sosiaalisesta kulttuuristaan ja perinteistään.”

Ensimmäisen kirjoitustehtävämme aihe oli ”Kadonnut mutta ei unohtunut”.  Minä kirjoitin pikkupojan surusta, kun rakas unikaveri oli kadonnut.  Ihan itseänikin itketti.

GALLERIA KONE

Toisena tehtävänä saimme valita näytteillä olevista valokuvista jonkun kiinnostavan.  ”Kirjoittakaa hänelle kirje”, opettajamme Päivi kehotti.  Minä löysin vanhoista kuvista aivan oman mummoni näköisen naisen.  Niinpä kirjoitin isäni äidille Hilda-mummolle kirjeen, jossa halusin oppia tuntemaan hänen arkeaan ja ajatuksiaan.  Itse muistan vain juhlahetket aina loppiaisena, kun mummolla oli syntymäpäivä.  Silloin isäni ja hänen sisaruksensa perheineen kokoontuivat mummon pieneen hellahuoneeseen, jossa oli tukahduttavan kuuma.  Karjalanpaisti oli hautunut yön yli.  Mummo tarjoili sitä ruusukuvioisesta kastikemaljasta.  Minä istuin alkovissa ja katselin seinällä olevaa taulua.  Siinä suurisiipinen suojelusenkeli johdatti kahta lasta yli kapean sillan.

Kolmas aihe oli paikan merkitys.  ”Kertokaa, millaisen kartan haluaisitte piirtää itselle tärkeistä paikoista”.  Minä paluumuuttajana piirtäisin lapsuuteni Hämeenlinnan kartan.  Siihen merkitsisin tärkeät leikkipaikat ja koulutien.  Toisen kartan piirtäisin mökkimaisemista, joissa olen kulkenut alle kouluikäisestä alkaen.  Yksi kurssitovereista halusi piirtää ystävyyden kartan.  Siinä olisi tärkeät paikakunnat ja tärkeät ystävät.  Olo oli nostalginen, kun puolitoista tuntia oli kulunut ja kaikki halukkaat olivat kertoneet tuntemuksensa.