pe 1.2.1019

Nyt helmikuun puolella tuntuu jo hyvältä.  Päivät ovat mukavan valoisia.  Lunta on paljon ja maisema on kuvankaunis.  Katselin sitä taas tänään ihaillen gallerian ikkunasta.

Olin apuna, kun Terhi Hursti ripusti raikkaan näyttelyn.  Meillä pajalaisilla on omaa grafiikkaa pajan puolella.  Kevätkausi on siis täydessä vauhdissa.  En pääse tänään avajaisiin, sillä opinnot kutsuvat.

Omakin ilme on kirkastanut, sillä sain uudet silmälasit.  Arvot olivat sen verran muuttuneet, että hankinta oli tarpeen.

 

su 3.2.2019

”Uusi lumimyräkkä iskee jälleen Suomeen”.  Lunta tuprutti taivaan täydeltä, kun katsoin aamukahdeksalta ulos ikkunasta.  Odottelemme Miikaa, Otsoa ja Visaa pikavierailulle.  Jussi on huolissaan lumen painosta mökin katolla.  Miika tulee apuun.  Lumenluonti  lumipyryssä tuntuu kyllä vähän turhalta puuhalta.

Yksi kurssiviikonloppu on taas takana.  Meillä oli galleriaesittelyjä.  Saimme viime vuoden puolella vetää arpaliput.  Sen perusteella kävimme katsomassa kukin oman taidenäyttelymme Helsingissä.

 

Minulle osui Galleria Huuto ja Titti Miettinen.  Esitelmä meni hyvin.  ”Tämä oli yksi vaikeimmistä, olit saanut siitä paljon irti”, Antti-opettajamme kiitti.   Nyt alkuvuoden haasteina on vielä kaksi estetiikka-viikonloppua sekä praktikum ykköskurssin lopputöiden katselu.  Sen jälkeen opinnot jatkuvat vasta huhtikuussa.  Praktikum kakkonen tarkoittaa käytännössä opintokokonaisuuden lopputyötä.  Olemme siis voiton puolella.

 

Eilen illalla kävin Jussin kanssa ex tempore Eräs-teatterissa, josta on tullut suosikkimme.

Teetä vaikka väkisin, ranskalainen Molière-palkittu komedia (2011), on huikeiden koomisten tilanteiden ja nasevan sanailun ilotulitusta.  Innokkaat harrastajateatterilaiset harjoittelevat ns. bulevardikomediaa, jonka ensi-ilta on jo kahden päivän kuluttua.   Kaikki mikä voi mennä vikaan, myös menee, juuri pahimmalla hetkellä. Mutta katsomossa revetään varmasti riemusta.

Se oli aivan hulvattoman hauska.  Suosittelen.

Sunnuntaipäivä oli vauhdikas.  Siivoilimme vähän paikkoja ennen vieraiden tuloa.  Olin tyytyväinen kun sain työhuoneeseen pitkään kaivatun ilmoitustaulun.

 

Täytin sen välittömästi lastenlasten valokuvilla ja piirustuksilla.  Mukaan pääsi myös omia töitä sekä tuikitärkeä kalenteri.  Se on tänäkin vuonna Olympia-mallinen, kiitos siitä siskolle.  Matkakuume nousee aina kun katson kaukomaiden kuvia.

Miika pudotti vauhdissa pojat kotiovellemme.  Jussi hyppäsi kyytiin ja miehet huristivat mökille.  Katto tuli puhtaaksi hetkessä.  Minä ehdin sillä välin tarjota pojille lounaan.  Kyselin eilen puhelimessa, mitä pojat haluavat syödä.  ”Tortilloja kuului vastaus”.  Niinpä katoin niitä lisukkeiden kera pöytään.  ”Onko myös pizzaa?” kuului seuraava kysymys.  Pakastimesta löytyi parikin vaihtoehtoa.  Kaikki maistui.

 

”Onko jälkiruuaksi herkkuja?”  Ei ollut, mutta minulla oli piparitaikina sulamassa.  Ehdimme paistaa pellillisen, joka ihan vaan vähän kärähti.  Sen jälkeen levitimme Inkan aarre -pelin.  Se jäi kesken, sillä miehet palasivat parin tunnin urakan jälkeen.  Miika vaihtoi pojille juhlavaatteet ja sen jälkeen näimme vain auton perävalot.  Heillä oli tulenpalava kiire kaverisynttäreille.  Me jäimme Jussin kanssa vetämään henkeä.