ma 4.2.2019

”Kiinalaisessa horoskoopissa rehellinen sika symboloi suurta mielenlujuutta. He ovat myös päättäväisiä ja rohkeita, ja vaikka he ulkonaisesti ovatkin ehkä hiomattomia, ovat he uskollisia ja ajattelevaisia.” 

Minä ja Jussi olemme molemmat härkiä.  Olemmehan syntyneet samana vuonna.  Mitä sian vuosi lupaa meille, se kiinnostaa:

”Lupaus uudelle vuodelle: Pysyt selväjärkisenä.  Härkä on kiinalaisen horoskoopin kaikkein konservatiivisin merkki. Härkä on hyvin kiintynyt perheeseensä ja perinteisiin arvoihin. Härkä viettää sian vuoden jokseenkin ristiriitaisissa tunnelmissa.  Odotettavissa on muutamia törmäyksiä, mutta härkä pitää vastustuskyvyn ja päättäväisyyden voimissaan koko vuoden.”

Vaikuttaa lupaavalta.  Minä olen länsimaisessa horoskoopissa rapu.  Se ainakin osuu yksiin, että perhe on tärkeä.  Perinteisistä arvoista en ole niinkään varma.

 

ti 5.2.2019

Talvi jatkuu.  Lunta on pyryttänyt lähes joka päivä.  Vielä ei ole ollut liukasta – onneksi, mutta nekin kelit tulevat.  Reippailin eilen opistolla maalauskurssilla.  Lähdin sieltä suoraan Linnan marttojen lukupiiriin.  Se oli minulle uusi kokemus.  Meitä ensikertalaisia oli muitakin, joten sulauduin mukavasti joukkoon.

Marttaillat ovat aina virkistäviä.  Varsinkin kun tarjolla oli vastaleivottua porkkanakakkua ja vahvaa kahvia.

 

Tehtävänanto oli lukea joku kirja Annie Prouxlta.  Minä valitsin ”Laivauutiset”, sillä olin lukenut sen vuosia sitten ja halusin kokea Newfoundlandin tunnelmat uudelleen.  En pettynyt vaan nautin täysillä tarinasta.  Kirja jakoi mielipiteitä.  Osa piti sitä vaikeana, osa oli yhtä hurmaantunut kuin minäkin.  Paras ehdotus oli, että yritämme saada Bio Rexin järjestämään meille kirjasta tehdyn elokuvan katsottavaksi!

LINNAN MARTTOJEN LUKUPIIRI

Lukupiiri kokoontuu kerran kuukaudessa.  Maaliskuussa olen matkoilla.  Niinpä toivoin, että valitsemme jo nyt myös huhtikuun kirjan.  Näin tehtiin.   Minna Rytisalon ”Rouva C” sai kannatusta.  Riensin heti kotiin palattuani varaamaan kirjan kirjaston valikoimasta.  Hmmm, enpä taida ennättää saada sitä mukaan matkalle, sillä varauksia oli 69 ennen minua.

 

ti 5.2.2019

Tänään on tullut maisteltua runebergintorttuja useampaankin kertaan.

 

RUNEBERGINTORTTUJA RUNEBERGINPÄIVÄNÄ

Mehevimmät olivat tarjolla Ilveskodissa.  Meillä paperihuonelaisilla oli ilo ja kunnia ripustaa sinne jäsentemme taidenäyttely.  Tänään vietimme avajaisia.

Hankkeen ideoija Tiina-Katriina piti lyhyen puheen.  Lyhyen siksi, että mikrofoni rupesi rätisemään.  ”Aika lopettaa”, hän totesi.  Hetken teknisen virityksen jälkeen puheenjohtajamme Petra lauloi runsaslukuisen yleisön iloksi kitaran säestyksellä talvipäivään sopivia kappaleita.

 

ILVESKOTI

Sen jälkeen minäkin sain puheenvuoron.  Kerroin yhdistyksemme toiminnasta ja toivotin vieraat tervetulleiksi taidenäyttelyymme.  Se sai suuren suosion, sillä Ilveskodin asiakkaat olivat aidosti kiinnostuneita teoksistamme!

TAIDENÄYTTELYMME PÄÄSI LEHTEEN

Lauantaina paikallislehti Kaupunkiuutiset julkaisi lämminhenkisen jutun tapahtumasta.

 

ke 6.2.2019

Sain lisää virikkeitä.  Osallistuin eilen jo toiseen kirjoittajaryhmään Tiina-Katriinan yllytyksestä.  Hän on ollut mukana kirjastolla kokoontuneessa Sulkakynä-ryhmässä.  Nyt kun kirjasto on remontissa, siellä ei ole enää harrastustiloja.  Niinpä ryhmä päätti kokoontua galleriassamme.

Meitä oli paikalla ryhmän vetäjä Iinan lisäksi vain viisi.  Näistä kaksi herrahenkilöitä.  Pienessä ryhmässä on aina helppo toimia.  Aloitimme keksimällä ryhmälle nimen.  Siitä tuli ”Kynäilijät”.  Verryttelimme sen jälkeen hakemalla inspriraatiota gallerianäyttelystämme.  Kaikki lukivat ääneen omat pikkujuttunsa.

Sen jälkeen pääsimme asiaan.  Kuulimme kurssilaisten kotitehtävät.  He olivat valinneet edellisellä kerralla postikortteja ja kirjoittivat sitten niiden innoittamina pieniä tarinoita.  Maksimipituus on A4.  Se oli hyvä, sillä silloin kuulijoiden mielenkiinto pysyi hereillä.  Kokoonnumme kahden viikon välein.  Ensi kerran tehtävä on valita joku musiikkikappale ja kirjoittaa siitä.  Mikä ihana tehtävä.  Minun päässäni on soinut jo monta kappaletta.

 

Tarina syntyi otsikolla ”Taas kukkii pellava”.  Saa lukea.

 

to 7.2.2019

Taidenäyttelyprojektimme jatkui eilen Hoiviassa.  Iskuryhmä Tiina-Katriina, Ulla ja minä ripustimme käytäville paperihuonelaisten grafiikaa ja akvarelleja.  Olimme tyytyväisiä kun urakkamme oli valmis.  Olimme sopineet, että vietämme iltapäivällä pienimuotoisia avajaisia.  Ilveskodin innokas yleisö oli tuoreessa muistissa.  Petyimme, sillä näyttelymme ei todellakaan kiinnostanut asiakkaita eikä hoitajia.  Sanotaan Esperistä mitä vain, tämä ainakin vahvisti mielikuvaa.

 

Minä vietin pari tuntia grafiikanpajallamme ja vedostin hopeakukkia mustalle paperille.  Suunnitteilla on kukkamosaiikki.  Valmistelen siihen materiaalia.

 

Illalla vietin jännittäviä kirjoitushetkiä Galleria Koneessa.  Siellä oli esillä Olli Larjon ja Lasse Walleniuksen huikean hieno installaatio.  Tarinoistakin tuli hienoja.

 

Jussi lähti taas kerran Annan luo lastenvahdiksi.  Nyt junalla.  Pojat ovat olleet vuorotellen kuumeessa ja Annan piti päästä loppuviikoksi kouluun.  Sattui hauskasti, että perhetuttumme Terttu sattui samaan junaan.  Hän lähetti minulle kuvan asemalta.  Jussilla oli siis turvallinen matka hyvässä seurassa.

 

la 9.2.2019

Estetiikkakurssimme on jo puolessa välissä.  Teoriaosuus jatkuu vielä tänään.  Viikon kuluttua on esitelmiemme vuoro.  Aihe on kiinnostava mutta termit ovat turhan vaikeaselkoisia.  No, tämä kuuluu yliopisto-opiskeluun.

 

Olin eilen ainoa oppilas pop up -kollaasikurssilla.  Se oli aika ylellistä, sillä opettajalla oli todellakin aikaa antaa virikkeitä työhöni.  Sain myös hyviä vinkkejä, miten monella tyylillä kollaaseja voi rakentaa.