OMAKUVA VUOSIMALLIA 2018

Haluaisin olla kollaasi.  Minulla on ollut kuvataiteen saralla monta suosikkia.  Niistä ihka ensimmäinen oli akvarelli. Ihastun veden ja värin yllätyksellisyyteen aina ja aina uudelleen.  Toinen suosikki oli grafiikka.  Kuvittelin, että se on pientä tarkkaa piperrystä.  Aloitin carborundumilla ja hämmästyin.  Sain maalata suurella siveltimellä.  Lopputulos jännitti joka kerta, kun vedin laatan prässin läpi.

Mutta kollaasi.  Osallistuin muutama vuosi sitten Vanajaveden opiston kurssille.  Meitä mummoikäisiä oli taideluokassa kymmenkunta.  Aloitimme postikorteilla.  ”Voitte leikata tai repiä kuvia lehdistä tai käyttää muuta materiaalia, tekniikka on vapaa”, opettajamme Hannele Tarna ohjeisti.  Tunsin oloni naurettavaksi.  Me kaikki leikkasimme ja liimasimme ja revimme ja saimme aikaiseksi kirjavia ja sekavia kortintekeleitä.  Ei tässä ollut mitään järkeä.  Pelkkää askartelua koko touhu.

MENUETTI

Kunnes huomasin, että kollaasitekniikalla voi toteuttaa vaikka kuinka kunnianhimoisia suunnitelmia.  Koska materiaaleja voi kokeilla, lopputuloksen suunnittelu on helposti hallittavissa. Kollaasitekniikalla voi tehdä vaikka millaisia kuvia.  Mielestäni hauskimpia ovat surrealistiset kuvat.  Sitä tyyliä yritin toteuttaa otsikkokuvassa.

Kuvataidetta -osiosta löytyy kollaasikuviani enemmän kuin vähemmän.

Kysyin Jussilta, mikä taideteos hän olisi.  Vastaus tuli spontaanisti: ”Manneken pis”.  Sille ei voinut kuin nauraa.