jos olisin talo

paperinuket

Vanajaveden opiston kurssi ”Kirjoituksia Koneesta” on innoittanut minua jo usean vuoden ajan.  Pieni kirjoittajaryhmämme kokoontuu kerran kuukaudessa galleriaan ja saa innoitusta esillä olevasta näyttelystä.  Opettajamme sanataiteilija Päivi Haanpää keksii meille toinen toistaan riemastuttavimpia tehtäviä.  Kirjoittelemme yleensä kolme pientä juttua ja luemme ne kukin vuorollamme ääneen.  Ei ole pakko lukea.  Mutta siihen se jää.

Keksin, miksi en kirjoittelisi omaksi iloksi näitä pikkutarinoita muidenkin iloksi.  Ei ole pakko lukea.  Mietin sarjalle otsikkoa tai niin kuin blogikielessä sanotaan kategoriaa.  Mieleen tuli mielikuvitustarinoita.  Siitä tuli sitten mielikuvituksia.  Otsikkoa klikkaamalla löytää ne kaikki sujuvasti alekkain.  Lukemisen iloa!

JOS OLISIN TALO

Haluaisin olla leikkimökki.  Sellainen pieni sievä joka meillä on kesämökillämme.  Tosin se on ollut alennustilassa viimeiset vuodet.  Jussi säilyttää siellä miehille niin tarpeellisia tavaroita kuten jäännöslautoja, rakennusvilloja, kalastusverkkoja.

Lapsuudessani se oli ikioma piilopaikka.  Samanikäinen serkkuni Eero vietti meillä pitkiä kesälomaviikkoja.  Luokkatoverini ja mökkinaapuri Maritta leikki kanssamme.  Puuseppä-isäni kalusti leikkimökin omatekoisilla huonekaluilla.  Meillä oli sievä pieni punainen pöytä ja lastentuolit.  Äiti ompeli iloiset ikkunaverhot.  Pikkusisko Jaanalla ei ollut mitään asiaa salaisiin tapaamisiimme.  Toimitimme Vekkuli-Ville nimistä lehteä.  Kirjoitimme itse artikkelit, piirsimme sarjakuvia ja kuva-arvoituksia.  Maritta oli Auringonkukka, Eero Onnennuoli ja minä Tähtisilmä.  Lehdestä tuli hieno.  Ainakin yksi numero on vieläkin tallessa.  Siis uniikkikappale.

Piirsimme Marittan kanssa paperinukkeja.  Eero ei osallistunut näihin naisellisiin leikkeihin.  Hän luki mieluummin Jerry Cottoneita.  Sakurat olivat lapsuudessani uusi keksintö.  Koska värikkäät liidut tahrivat, päällystimme nuket kontaktimuovilla.  Siinä syntyi tarinoita, kun paperinuket vaihtoivat vaatteita, kävivät vierailuilla ja tanssiaisissa.  Myös filmitähtinuket olivat suosiossa.

Olin innokas tyttö keksimään tarinoita.  Niitä ei ole enää tallessa muuta kuin muistikuvissa.  Tarinoideni sankaritar oli Irja-Liisa, jolla oli pieni punainen mökki.  Hänellä oli poikaystävä nimeltä Veikko-Polla.  Koiria oli kolme: Silla, Kanna ja Kolkka.  Mitä he puuhasivat, sitä en enää muista.  Ja mistä nimet tulivat, sitäkään en muista.

Myöhemmin kouluaikana Hämeenlinnassa toimitimme äidinkielen tunneilla Tuikku-nimistä luokkalehteä.  Miten ollakaan, minä olin päätoimittaja.  Luokallani oli muitakin innokkaita kirjoittajia.  Leena K, josta tuli aikanan Kodin Kuvalehden päätoimittaja, oli Marittan ja minun hyvä ystäväni.  Tapaamme edelleekin.  Marittan kanssa joka kesä mökkimaisemissa ja yllättäen viime vuosina lomamatkoilla Chiang Maissa.  Leenan kanssa näemme harvemmin.  Tänä vuonna 2019 täytämme kaikki pyöreitä vuosia.  Ehkäpä tapaamme jossain juhlatilaisuudessa ja voimme muistella yhdessä nuoruutemme leikkejä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.