ti 5.3.2019

Nyt kun olemme asettuneet kymmeneksi päiväksi vierasmajaamme, elämä soljuu verkkaisena.  ”Tällainen loma sopii minulle, Jussi tuumi, kun pääsi päivälenkin jälkeen vetäytymään viileään huoneeseen päiväunille.  Niin sopii minullekin.  Maalasin terassilla ja havahduin tuoreeseen kahvintuoksuun.  Jussi on mestari hoitelemaan meille aamiaisia ja välipaloja.

Olen aina rakastanut lukemista.  Kiinnostavia kirjoja ilmestyy jatkuvasti.  Kotona arjen pyörityksessä lukeminen jää vähälle.  Otan siitä kaiken ilon ilon irti kesämökillä ja varsinkin näillä lomamatkoilla.

 

Nyt matkassa on viisi kirjaa, mutta pelkään etteivät ne riitä loppulomaan asti.  Tiedän, että Chiang Maista löytyy parikin käytettyjen kirjojen kauppaa.  Niissä on pieni valikoima myös suomenkielisiä kirjoja.  Ei siis syytä paniikkiin.

Ihastuin Minna Canthista kertovaan fiktiiviseen Rouva C:hen.  Se kuuluu Linnan marttojen lukupiirivalikoimaan.  Suosittelen lämpimästi.  Elena Ferrante on uusi tuttavuus.  Hänen Napoli-sarjaansa on moni kehunut.  Tämä Hylkäämisen päivät oli aika raskasta tekstiä.  En ole kovinkaan vakuuttunut.  Alice Munro on suuri suosikkini.  Ilahduin, kun löysin kirjastosta pari novellikokoelmaa, joita en ole aikaisemmin lukenut.  Leena Lehtolainen on toinen kestosuosikkini.

 

Minulla on ollut jo parilla viime matkallamme e-kirjasto käytössäni.  Jaksan ihmetellä sitä helppoutta, millä saan kirjan ladattua koneelleni.  Päivisin on mukava lueskella altaan reunalla live-kirjoja.  Illalla kun hotellihuoneessa on useimmiten huonot lukuvalot (täällä vain himmeä lamppu keskellä kattoa), e-kirjat ovat pelastus.  Olen tällä matkalla ehtinyt jo lukea Eppu Nuotion Anopinhampaan ja parhaillaan on menossa Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin.  Suosittelen.

Päivän suurin haaste oli pakata taas kerran – nyt hyvin suurpiirteisesti – tavarat ja siirtää kaikki kerrosta alemmas.  Se sujui rutiinilla.  Iltapäivällä lepäilimme altaalla.  Illat täällä ovat samettisen pehmeitä.  Olen oppinut pukeutumaan auringon mukaan.  Päivällä t-paitoihin, jotka suojaavat olkapäät ja hartian.  Illalla pieniin toppeihin.

 

Nälkä ei ollut, mutta kaipasimme pientä suolaista.  Esimerkiksi kevätkääryleitä.  Löysimme yllättäen jo toisen kerran tuoreita maukkaita kääröjä, jotka tarjoiltiin tulisen dippikastikkeen kera.  Se oli mainio ja kevyt illallinen.   Varsinkin kun kotimatkalla eksyimme vielä maistelemaan matkan ensimmäiset cocktailit.  Kaikki tämä onnistuneen muuton kunniaksi.

 

Täällä kuluu paljon juomia.  Päivisin pullovettä litrakaupalla.  Jussi suosii soodavettä, minä en kuplista piittaa.  Katukojuista ja baareista saa toinen toistaan herkullisimpia vitamiinipommeja.  Hedelmäshaket ovat värikkäitä ja makuja riittää.

Olutta kuluu.  Vertailemme jatkuvasti, onko Singha edelleen suosikkimme, vai ehkä Chang tai Leo.  Minulle on tärkeämpää, että olut on kylmää.  Jääpaloja en lasiin kelpuuta.  Yömyssynä olemme nauttineet paikallista Sang Som thaiviskiä, jota myös laulukirjaksi kutsumme.  Viiniäkin täältä saa, mutta tuontijuomat ovat kalliita ja paikalliset viinit mielestämme happamia marjamehuja.

Yksi suosikkimme on siirtomaajuoma eli gin tonic.  Paikallista giniä löytyy mutta ongelmana on, ettei esimerkiksi Seven Elevenistä löydy tonicia.  Eilen onnisti.  Poikkesimme pieneen minimartiin ja sen kylmäkaapista löytyi oikeaa lantrinkia.  Ihminen voi ilahtua pienistä asioista.

 

 

pe 8.3.2019

Meitä pidetään täällä vierasmajassa hyvinä.  Saimme valita, kun muutimme alakertaan, haluammeko big bedin vai kaksi erillistä sänkyä.  Valitsimme oitis leveän sängyn.  Mutta mutta, big bed oli vain 140 cm leveä ja meille tuli yöllä hiki, kun nukuimme kylki kyljessä.

 

Kyselin kahden yön jälkeen varovasti, olisiko se kahden sängyn huone vielä vapaana.  Olihan se.  Muutimme tänään.  Matka ei ollut pitkä, noin 10 metriä ja samassa tasossa.

 

Päiväohjelmassamme on ollut tasaisesti virikkeitä ja lepoa.  Kaupunkikierroksilla poikkeamme edelleen katsomassa kullankimalteisia temppeleitä.  Thairuoka maistuu, mutta välillä on hauska kokeilla muutakin.  Jussilla oli eilen burgerikaipuu.  Niitäkin löytyi ihan hotellin nurkilta.  Hinta oli nelinkertainen perusthairuokaan verrattuna.

Kävimme samalla matkalla hieronnassa.  Lupasimme käydä pian uudelleen, oli se sen verran rentouttavaa.

Minä olen nauttinut, kun olen saanut levitettyä akvarellitarvikkeet terassin tilavalle pöydälle.  Viime syksyn maalauskurssilla opettajani Hannele sanoi loppukatselmuksessa, että minussa olisi ainesta pukusuunnittelijaksi.  En tiedä sainko siitä kipinän.

Nyt  niitä pukuja on tullut maalattua nostalgiahengessä.  Näin matkalla voi toden totta irrotella.  Olen maalannut aikaisemmin tunnollisesti thaimaisemia ja thaikukkia.  Nyt olen maalannut ihan muuta.  Kehitystä vai taantumaa?  Ei mitään väliä, pääasia että innostusta riittää.