Olen hämmästyttänyt itseni tällä keväisellä Chiang Main matkalla.  Kuljetan mukana akvarellitarvikkeita niin kuin aina.  Katselen thaikukkia ja maisemia maalarin silmin.  Maalasinkin jo pari rehevää puistonäkymää, mutta en ollut niihin tyytyväinen.  Värit ovat tutut mutta paperi ei.  Se on kovaa ja sileää eikä ollenkaan sellaista karheaa, johon olen tottunut.  Turhauduin ja päätin vain irrotella.

 

Niinpä maalasin viikon aikana kymmenen toinen toistaan ihanampaa neitosta.  Ja nautin.  Liekö naistenpäivällä ollut osuutta asiaan.

 

Halusin maalata neidot kevyesti ja viitteellisesti.  Akvarelli on siihen omiaan.  En voisi kuvitella samanoloista lopputulosta akryyli- tai öljyväreillä.

 

Järjestin Jussille pienimuotoisen katselun.  ”Oletpa sinä tuottelias”, Jussi erehtyi sanomaan.  Niin sanovat minulle aina kurssitoveritkin.  Sanoisipa joku joskus, oletpa sinä lahjakas.  Mutta ei, vain tuottelias.  Se kuulostaa omissa korvissani ikävältä.

 

Mutta hauska projekti tämä oli.  Varsinkin kuin sain maalata ulkona luonnonvalossa katoksen alla.

”’