ke 13.3.2019

Kymmenen päivää tutussa Top North Guest Housessa on ohi. Tuli lähes haikea olo lähteä, sillä totuimme vähän nukkavieruun vierasmajaan. Viihdyimme mainiosti sen rennossa ilmapiirissä. Ensimmäisen kerroksen tasanteella meitä seniori-ikäisiä asui neljä perhettä. Lähinaapurit olivat Tanskasta. Kaksi toisella puolellamme majailevaa kanadalaista pariskuntaa olivat matkalla keskenään. Oli hauska vaihtaa päivittäin kuulumisia. Ne koskivat lähinnä säätä (hellettä) ja uimaveden lämpötilaa (virkistävää).

Uusi hotellimme Chiang Mai Thai House on majapaikkamme seuraavat viisi päivää. Paikka on siisti ja kaunis puutarhan keskellä oleva rakennus. Mutta mutta. Olemme onnistuneet varaamaan huoneen vain fanilla. Tosin se tuntuu ihan miellyttävältä. Toinen puute on, ettei meillä ole jääkaappia! Nyt oluet pitää juoda ravintoloissa. No, ehkä sekin on vain hyvä asia.  Kolmas puute on ettei minulla ole yöpöytää maalauspöydästä puhumattakaan.  En valita mutta vähän kuitenkin.

Säässä ei todellakaan ole ollut valittamista. Vaikka asteita on paljon, päivät ovat olleet miellyttäviä. Olemme sopeutuneet hyvin. Iho ei ole palanut, sillä suosimme päivän kuumimpaan aikaan varjoisia ja/tai ilmastoituja keitaita. Niitä löytyy.

Minun akvarellimaalaukseni ovat tältä erää ohi. Ihan vain siitä syystä, että paperit loppuivat. Se siitä tuotteliaisuudesta. Toki täältä löytyy taidetarvikekauppoja, mutta etsimme sellaisen vasta, kun tiedän onko minulla jatkossa maalauspöytää.

POSTIKORTIT LÄHTIVÄT EILEN SUOMEA KOHTI

E-kirjat ovat olleet jatkuva ilon lähde. Sain eilen loppuun Mia Kankimäen ihastuttavan 416-sivuisen kirjan ”Naiset joita ajattelen öisin”. Luin siitä Jussille katkelmia iltojen iloksi. Ehdotin jo lukupiirilleni, että valitsemme sen yhteiseksi lukukokemukseksi.

Eilen oli kiinnostava ilta. Ensimmäinen elämys oli pizza läheisessä Paris-ravintolassa. Se oli yllättävän hyvä.

Toinen oli thaiboxing. Lähetin Jussin ihan yksikseen esitykseen, sillä en halunnut nähdä, miten miehet – tai naiset – potkivat toisiaan. Kävimme yhdessä päivällä katsomassa kehän. Jussi sai 500 bahtilla kelpo paikan.

Mies palasi parin tunnin esityksen jälkeen tyytyväisenä kokemukseensa. Nyrkkeilypareja oli ollut kuusi, joista kaksi naisia. Thaimaalaisten lisäksi ottelijoita oli myös Australiasta ja Meksikosta. Melu oli ollut melkoinen, sillä kannustushuutojen lisäksi torvensoittaja säesti menoa.

to 14.3.2019

Eilen oli hikinen päivä.  Kirjaimellisesti.  Kaikki alkoi kuitenkin lupaavasti.  Vietimme uudella altaallamme iltapäivän tunnit.  Lähdimme sen jälkeen tutustumaan lähiseutuun.

Asumme kahden upean temppelin vierellä.   Poikkesimme molemmissa.

Yllätin itseni poikkeamalla vaatebasaariin.  En ole kovinkaan ihastunut paikalliseen muotiin, mutta nyt sattui seepraraidallinen toppi kohdalle.  Tingitty hinta 80b – luultavasti sekin ihan liikaa.

Suosimme ruokapaikkoja, joissa olemme saaneet tavallista parempaa ruokaa.  Pohjois-Thaimaan keittiöön erikoistunut Ratana’s Kitchen on yksi niistä.  Se on mukavan lähellä uutta hotelliamme. Höyrytetty lime-valkosipulimaustettu kala sekä chilinen korianteri-basilika-tofu olivat suussasulavia. 

Palasimme kultaisessa valossa juuri ennen auringonlaskua hotellille.  Sen jälkeen emme nähneet valoa kolmeen tuntiin.

Ikkunamme takaa kuului melkoinen pamaus ja kipinät sinkoilivat.  Koko kaupunginosa meni pimeäksi.  Tuuletin lakkasi tietenkin pyörimästä ja huoneemme lämpeni hetkessä sietämättömän kuumaksi.  ”Tämä on romanttista”, Jussi tuumi kun pyörimme nihkeinä pilkkopimeässä sängyssä.  Minusta siinä oli romantiikka kaukana.  Huoneeseen oli kaiken kurjuuden lisäksi päässyt vilahtamaan muutama äänettömästi lentävä verenhimoinen hyttynen.  Lievittävät voiteet olivat muuton jäljiltä matkalaukun uumenissa.

”Tällaisen pamauksen jälkeen voi tulla sähköpiikki, sulakkeet palavat ja tulipalon vaara on suuri”, sähkömieheni tiesi.  Apua.  Tein välittömästi pakosuunnitelman.  Kietaisen sarongin ympärilleni ja otan mukaan vain olkalaukun, jossa on passit ja rahavaramme.  Sitten syöksyn portaat alas kakkoskerroksesta ja pelastaudun uima-altaalle.  Onneksi tähän ei tarvinnut turvautua.  Mutta yöuni oli raskas ja uhkakuvia täynnä.

Aamuauringon keltaisessa valossa (verhomme ovat heleän keltaiset) eilinen pimeys oli musta muisto vain.  Meillä on vaihteeksi ylellisesti huoneen hintaan sisältyvä aamiainen.  Se tarkoittaa, että saamme valita erilaisista seteistä mieleisemme.

Jussi ilahtui, kun näki Set D:ssä tekstin rice porrige eli riisipuuroa.  Tiesimme jo kokemuksesta, ettei se ole puuroa ollenkaan vaan kanaliemeen keitettyä riisikeittoa thaimaustein.  Maittavaa kylläkin.

Minä tutkin kartasta, missä vanha tuttu HQ Paper Maker oikein sijaitsee.  Se löytyi juuri sieltä mistä pitikin.  Kauppa oli ennallaan.  Sieltä löytyi ihastuttavia käsintehtyjä papereita. 

Omistaja vanha herra oli hänkin ennallaan.  Hymyili ja esitteli eri laatuja ja pakkasi kaiken huolellisesti.  Maltoin mieleni ja ostelin papereita kohtullisesti.  Tuhlasin vain vajaat 1000 bahtia (=28 euroa). Lähes yhtä paljon meiltä kului ylelliseen italialaiseen illalliseen.  Herkuttelimme mereneläväpastalla, sienirisotolla ja karahvillisella punaviiniä!  Se oli harvinaista, sillä yleensä syömme hyvin ja edullisesti thairuokia.

Päiväretkemme varrelle sattui – yllätys yllätys – tänäänkin useita temppeleitä.  Kuvaan jatkuvasti kultaisia buddhia ja vallattomia seinägraffitteja. 

Vanhassa kaupungissa kiemurtelee pikkukujien verkosto.  Niistä löytyy hienoja maalauksia.  Sitä paitsi ne ovat hyviä maamerkkejä.  Tunnistan jokaisen kuvaamani.  Tosin se ei takaa että tietäisin missä olemme.