pe 15.3.2019

Meillä on matka-aikaa jäljellä enää runsas viikko.  Aika on huvennut ties mihin.  Päivät ovat rytmittyneet itsestään. 

Nyt kun meillä on tukeva aamianen, sen sulatteluun menee tovi.  Pääsemme yleensä liikenteeseen ennen puolta päivää.  Kun olemme kävelleet itsemme uuvuksiin – toki retkiin mahtuu virkistystaukoja – onkin jo lounasaika.  Yritämme syödä kevyesti – yleensä keitto ja suosikkimme som tam eli papaijasalaatti riittävät.

Iltapäivisin lueskelemme ja vietämme siestaa altaalla.  Iltaisin on päivän tärkeimmän päätöksen aika, mihin menemme syömään.

Tänään oli markkinapäivä.  Asumme kävelymatkan päässä Warorot-markkinahumusta.  Vaikka ihminen ei tarvitse yhtään mitään – no paitsi nyt papereita ja kosteusvoiteita ja tuoreita hedelmiä – niin maailmanmenoa on aina hauska seurata.  Täällä aika kuluu vaikkapa vain katukahvilassa istumalla ja katuvilinää seuraamalla.

Markkinoilla oli päivällä yllätävän hiljaista. Sovittelimme Jussille paria uutta paitaa, mutta hän väitti näyttävänsä niissä lihavalta (!). Emme siis ostaneet. Sitä paitsi ne olivat kalliita 890b/kappale.

Useassa liikkeessä oli näyttävä kyltti SALE 100b. Minuun iski ostohimo ja mukaan tarttui kaksi puuvillapaitaa ale-hinnoilla. Ne ovat sen verran tukevaa puuvillakangasta, että kuvittelen pitäväni niitä Suomessa. Niin ja pikku-Ulpulle löytyi sievä kesämekko. Mitä pikkupojat saavat, sitä en vielä tiedä.

Suunnistimme illalla uudemman kerran ruokatorille. Nyt reippaasti kävellen. Tilasimme lime-valkosipulisnapperin, joka valmistui höyryttämällä.

Oli aika ylellistä nauttia kiehuvan kuumaa kalaa, jonka liemi oli kerrassaan maukasta.

su 17.3.2019

Lähiseutu on tutkittu. Kiertelimme eilen pikkukujilla, poikkesimme temppeleissä ja etsimme uusia kiinnostavia ruokapaikkoja.

Olemme kaksi kertaa yrittäneet päästä pieneen vietnamilaiseen puutarharavintolaan. Ensimmäisellä kerralla se oli kiinni ja eilen siellä oli niin paljon tilauksia, että ruokaa olisi saanut odottaa 45 minuuttia.

Tyydyimme vain olueen, jota ei tarvinnut odottaa. Kävelimme kanavan rannalle ja söimme Aroon Raissa vahvat curryt.

Illalla tapahtui ihme. Jussi suostui canastapeliin. Kolmen kierroksen jälkeen hän oli niukasti johdossa. Voi olla, että hän suostuu tänäänkin peliin. Meillä on huomenna taas muuttopäivä. Se tarkoittaa, että meillä on uusia kotinurkkia kierreltäviksi.

Tänään retkeilimme China Towniin. Päivä oli todella kuuma. Onneksi kävelymatka ei ollut pitkä.

Perillä tunnistimme edellisiltä matkoilta tutut värikkäät hedelmä- ja kukkakojut.

Ilma oli tulvillaan tuoksuja ja liikenteen meteliä. Kiertelimme tovin ja palasimme sitten ylellisesti punaisella lavataksilla à 30b hotellille.

Siestan jälkeen suunnistimme läheiselle Wat Mahawanille. Päätimme kokeilla temppelihierontaa. Saimme yllemme kevyet puuvillapaidat. Sen jälkeen hierojaneito johdatti meidät temppelin sivurakennuksen yläkertaan suureen saliin. Lattialla oli kahdessa rivissä toistakymmentä patjaa. Hierojat olivat työn touhussa. Kultainen buddha katseli hyörinää tyytyväinen hymy huulillaan salin päädyssä.

Saimme molemmat perusteellisen hieronnan. Jussi kokovartalolle, minä selkään, hartioihin ja päähän. Kipupisteitä löytyi enemmän kuin vähemmän. Lupasin itselleni, että luovun jatkossa sivelevistä öljykäsittelyistä ja siirryn kunnon hierontaan.