ma 18.3.2019

Pakkaaminen kävi aamulla jo rutiinilla. Huoneet piti luovuttaa kymmeneltä. Saavuimme uuteen majapaikkaamme komeasti tuk-tuk-kyydillä. Saimme sievän huoneen kakkoskerroksesta. Se tuntui heti kotoisalta. Mikä parasta, meillä on taas jääkaappi (!) ja oma pieni parvekekin.

Alakerrassa on kauniit oleskelutilat ja uima-allas. Siellä on myös kylmäkaappi, josta olutta voi hakea kaupan hinnoilla. Taidamme viihtyä.

Teimme taas kerran päivän kuumimpaan aikaan kävelykierroksen lähikulmilla. Tunnistimme tutut kadut edelliseltä käynniltämme. Tämä vanhankaupunkin koilliskulma on viehättävää seutua. Meillä on tiedossa monta hyvää ruokapaikkaa.

Aloitimme kananvanrannasta. Jussi maisteli keltaista kalacurrya. Minä valitsin listalta sukin, vaikka en tiennyt mitä se on. Sain ison kipollisen rapu-kasviskeittoa. Se oli maukas ja mieto. Oli ihan pakko lisätä vähän chiliä.

Houkuttelin Jussin illalla jalkahoitoon. Tilasin meille molemmille kunnon käsittelyn. Sellaisen myös saimme. Thaitytöt raspasivat jalkamme perusteellisesti. Olimme oikein tyytyväisiä.

ti 19.3.2019

Tähän rupeaa tottumaan. Lomatunnelmaan, helteeseen, allaspulahduksiin, tulisiin thairuokiin, etelän hedelmiin, siestaan, samettisen pehmeisiin iltoihin.

Pulunpulputuksiin, lintujen liverrykseen, liikenteen meteliin, tuk-tuk kutsuhuutoihin.

Minä pääsin taas akvarellimaalaukseen makuun. Kiitos siitä HQ Paper Makerin käsintehtyjen papereiden.

Olen herkistellyt tänään elefanttien, kissojen ja taas kerran ihanien naisten parissa. Maalasin iltapäivällä sydämen kyllyydestä, kun olin yksin. Jussi vietti laatuaikaa parturissa 150b.

Ilta ehti pimentyä ennen kuin maltoimme lähteä syömään. Hotellikadullamme on erinomainen japanilainen ruokapaikka. Tilasimme suvereenisti kannullisen vihreää teetä, shakeshotit (kaamean makuisia), misokeitot, kimchiä sekä avocado- ja lohisusheja. Maut olivat kohdillaan. Taidamme mennä toisenkin kerran.

Hotellilla villi canastapeli jatkui. Minä olin eilisen jälkeen johdossa. Jussi ilmoitti olevansa P. Teräväpää ja elämänsä kunnossa. Näin tapahtui, hän katkaisi ensimmäisenä 5000 pisteen rajan. Hyvä Jussi! (Hän ehkä suostuu jatkossakin pelikaveriksi).

ke 20.3.2019

En halua lähteä kotiin, en halua. Olemme viettäneet niin seesteisiä päiviä, ettei koti-ikävä ole iskenyt lainkaan. ”Suomessa sataa räntää, nauttikaa auringosta”, kuulemme kommentteja.

Mutta niin se vain on, että pitkäkin loma loppuu aikanaan. Meillä on vielä tasan kaksi kiireetöntä päivää edessä. Se on vähän, liian vähän.

Suunnittelimme aamulla, että käymme tavaratalo Central Plazassa tekemässä viimeiset tuliaisostokset. Emme käyneet, vaan päädyimme tutuille Warorot-markkinoille.

Minä löysin pikkupojille ja Ulpulle riemunkirjavat kesäasut. Meillä on tiedossa juhlamatka Espanjaan heinäkuussa, kun meistä kahdesta ensimmäinen (minä) täyttää pyöreitä vuosia. Jos kesäpaidoilla ja shortseilla ei ole Suomen kesässä käyttöä niin matkalla kuitenkin.

Olimme tyytyväisiä markkinakierrokseen ja vietimme loppupäivän altaalla ja lähikadulla kevyen lounaan merkeissä. Olemme lähes neljän viikon matkallamme tavanneet tasan kaksi suomalaista. Vaihdoimme Top North GH:ssa kuulumisia Jyväskylän pojan kanssa.

Nyt törmäsimme jo toisen kerran herrahenkilöön, joka viettää täällä Chiang Maissa kolme kuukautta talvea paossa. Näin hänen omien sanojensa mukaan. Hauskinta tapaamisessa oli, että hän on kotoisin Hämeenlinnasta ja asuu kotikadullamme. Yritimme myydä hänelle kakkoskotiamme Aulangontieltä, mutta kauppoja ei syntynyt. Olemme tosi pahasti kahden asunnon loukussa. Minä odottelen jatkuvasti välittäjältämme viestejä tarjouksista, vaan niitä ei ole kuulunut.

Illalla oli jo toisen kerran pizzan paikka. Tämä siksi, että kotikadullamme on oikea pizzauuni. Valitsimme Jussin toivomuksesta anjovispizzan. Hän oli nuorena miehenä 1970-luvulla työharjoittelussa Sveitsissä. Mies teki työkavereiden kanssa juhlamatkan Italiaan. Anjovispizza Riminin lähellä teki lähtemättömän vaikutuksen. Niinpä oli aika päivittää nuoruusmuistot.

Pizza oli erinomainen vaikka vähän turhan suolainen. Nautimme silti. Nyt illan tiimellyksessä emme pelaa enää korttia, vaan nautimme yömyssyiksi lasilliset paikallista Hong Thongia ja päivitämme matkamuistoja. Niitä riittää. Ja jos emme muista, tarkistamme matkablogistani. Se on antanut meille monta riemstuttavaa hetkeä, sillä paljon on unohtunut. Kirjoitusten myötä muistot palautuvat.