Olisin ylväs lotus. Vastapuhjenneet keväänvihreät nuppuni ovat pieniä taideteoksia. Niin viattomia ja sulokkaita. Thaikansa vie niitä uhrilahjoina buddhilleen. Kullankimaltavat patsaat katsovat temppeleissä hyväksyvästi eteensä kumartuvia palvojia.

Kun nuppuni aukeavat, esittäydyn koko loistossani. Huikean valkeat tai tumman purppuran väriset kukkani loistavat puhtaina vihreiden lehtien keskellä. Kellun väljässä vedessä puistojen ja kadunvarsien kanavissa ja vesialtaissa. Kurkotan varteni kohti auringonhehkua.

Taiteilijat käyttävät minua malleinaan. Rakastan kiinalaisia tussimaalareita, jotka jaksavat havainnoida terälehtieni sulokkuuttaa ja maalata minua yhä uudelleen saavuttaakseen täydellisyyteni. Olenko ylpeä. Kyllä olen. Olen onnellinen saadessani ihailua pelkällä olemassa olollani. Maailma on edes hivenen parempi paikka, kun minunlaiseni luonnon taideteokset ovat kaikkien nähtävillä.