Kynäilijöiden kotitehtävät ovat olleet riemastuttavia. ”Kirjoittakaa kaksi tarinaa vuoropuhelun muodossa. Valitkaa Apulannan kappaleista joku ja käyttäkää sen ensimmäistä lausetta tarinoissa.” Netistä löytyi hakusanalla Apulanta lyrics oikea aarreaitta. Olen sijoittanut kappaleiden sanoja tarinoiden otsikoihin ja merkinnyt ne vahvennettuina tekstiin.

mä haluun vain rakastaa

Olen Kristalliprinsessa. Kaunis – totta kai – ja ylpeä. Ihoni on helmenvalkoinen. Kaulani pitkä ja hiukseni kullankiiltävät. Elämäni on hiton tylsää. Hovineidot pyörivät ympärilläni kuin herhiläiset. Imartelevat ja toivovat minulta suosionosoituksia. Mokomat liehittelijät. Haluaisin olla ihan tavallinen tyttö. Juosta paljain jaloin nurmikolla, poimia metsämansikoita ja olla vapaa.

Isäni Kuningas päättää järjestää naamiaiset. Hoh, hoh. Kaipa minun pitää keksiä jokin huikean näyttävä asu. Taidan kujeilla. Josko pukeudunkin hovineidoksi. Yksi heistä voi esittää minua. Mikä hauska kepponen.

Kongi kumahtaa. Typerin tyttösistäni pyörähtelee häpeämättömästi prinsessapuvussa naamio kasvoillaan. Minä ja muut hovineidot niiaamme hänelle. Nyt tulee Prinssi. Nauran naamioni takana. Prinssi on turhantärkeä ja innostuu Prinsessan suosiosta. Mitä siitä seuraakaan. Sen haluaisin nähdä. Samoin kuin ilmeet, kun naamiot riisutaan.

Soittajat virittävät viulunsa ja tanssi alkaa. Minä vetäydyn puutarhaan ja istun kerrankin rauhassa tumman taivaan alla. Tulee tauko. Soittoniekoista komein seisoo edessäni ja tarjoaa kuplivaa maljaa. Tartun siihen. Tartun tilaisuuteen. Voin olla kerrankin ei kukaan. Katseemme kohtaavat. Kohotan naamiota hiukkasen jotta suudelma osuu kohdalleen. Punastun. Minä Prinsessa suutelen vierasta vähäarvoista miestä.

Sitten heittäydyn mukaan. Mitä tämä on? Hetken himoa. Miksipä ei. Enhän tästä mitään tiedä. Taidan sittenkin tietää. Veri kohisee. Satutat mua, satutat mua. Silti tahdon aina vaan sua.  Tämä hetki. Tämä tunne. Tässä on kaikki.

multa lähtee järki

Soitto on intohimoni. Viulu sopii käteeni kuin hansikas. En halua muuta kuin soittaa. Tai no, ehkä kauniin neidon hively sopisi siinä ohessa. Mistäpä minä, köyhä poika sen kauniin neidon löydän.

Kuningas on kutsunut soittoniekaksi naamiaistansseihin. Haaveilen sirosta hovineidosta, joka suo minulle suudelman. Ehkä vähän enemmänkin. Pukeudun parhaaseen asuuni. Sipaisen hiukseni ojennukseen. Olen valmis karkeloon. Viuluni soi kauniimmin kuin koskaan.

Tauolla kostutun huuleni shampanjalla. Kaipaan raitista yöilmaa. Kas, puutarhassa istuu yksinään Prinsessan hovineito. Vien hänelle pikarillisen nektaria. Kaunis neito, voinko istua hetkeksi seuraasi? Neito punastuu, hyvänen aika, onko hän neitsyt. Suutelen kevyesti naamion raosta. Mitä tämä on? Intohimon pyörre vie meidät mennessään. Himoitsen, haluan, saan vastakaikua. Tämä on unta tai vähintään viinien huumaa. Järki ainakin lähtee.

Kongi kumahtaa. Soittajien on aika palata tanssisaliin. Kumarran hovineidolleni. Tapaammehan jälleen. Neito nostaa naamion kasvoiltaan. Hätkähdän, tunnistan ja pelästyn puolikuoliaaksi. Tämä ei ole voi olla todellista. Mitä siitä saa kun kaiken antaa. Vankilatuomion, raiskaussyytteen, häpeän? Järki menee, joudunko tyrmään? Onko Prinsessa shampanjahuurussa. En voi tätä muuten ymmärtää. Äkkiä pakoon, soitto saa jäädä.