Tarinoiden kirjoittaminen sai mielikuvituksen lentoon. Olen itsekin hämmästynyt, mistä ideat pulppuavat. No, eletystä elämästä tietenkin.

Kokosin lyhyistä kertomuksista pienen kirjasen ja kuvitin sen omilla maalauksilla ja kollaaseilla. Oheiset kuvat kertovat taitosta. Osa tarinoista löytyy sanataidetta -sivuilta.

Kokeilin ensin Karisto Oy:n kansallistarusto-alustaa, mutta se osoittautui kömpelöksi. Niinpä turvauduin taas kerran tuttuun Ifolor-laatuun.

Vaikka se on kallista, kirjaset voi taittaa kätevällä design-ohjelmalla oman näköisiksi. Olin tyytyväinen painojälkeen.

Kuvien värit toistuivat hyvin ja tekstit sointuivat yhteen. Sommittelin kirjan niin, että yksi aukeama on kokonaisuus.

Kirjanen on kooltaan A5 ja sivuja on 36.

Annoin kirjan siskolle lahjaksi. Hän kun erehtyi kiittelemään tarinoitani. Sain paluupostissa kommentit: ”Muistorikas kirja, kiitos. Muistan kuppisi hyvin. Omistani rakkaimmat ovat Paippisten pionikupit. Ehkä Ulpu saa ne ylppärilahjaksi aikanaan.

Jos olisin kirja ilman muuta matkaopaskirja, avannut koko aikuiselämän. Jos olisin talo Villa Jane, pihalla istuessa tuumaamme, emme lähdekään eläkkeellä etelään, täällä on kaikki. Jos olisin tarina olisin lankakerä josta saa mitä vain. Jos olisin taideteos olisin mustavalkovalokuva tuokiosta joka jää elämään vaikka kohde unohtuu. Jos olisin haave olisin terveys, ilman sitä ei ole mitään. Jos olisin painajaisuni olisin ikuinen juoksuaika. Pekku ja Pena sen tiesivät. Kukka on lapsuuteni ritarinkannus, joka jatkaa elämäänsä saunan seinustalla. Kruunaa kimpun kuin kimpun, äiti sen jo tiesi. Jos olisin taruolento olisin kuuluisa hevonen, muistetaan paremmin kuin omistajansa. Jos olisin kokki opettaisin kuinka couscouskin voi olla herkkua.”

Vastasin, että ymmärsit aivan oikein mitä ajoin takaa. Jokainen lukija voi kehitellä teemoista omat versionsa.