Saija Kivikangas, s. 1984 Mikkelissä. Hänen temperamaalauksiaan oli esillä Kuvataideakatemian Kuvan kevät näytelyssä Exhibition Laboratoryssa Merimiehenkatu 36B touko-kesäkuussa 2019. Esittelyteksti alkoi sanoilla: ”Avasin takkini, riisuin kenkäni ja menin metsään. Keräsin kiinnostavan näköisiä kasveja, sieniä, kiviä ja valmistin niistä pigmenttejä.”
Valitsin Saijan 51 taiteilijan joukosta. Suurin syy oli, että tänä päivänä myrkytön tekniikka kiinnostaa.
Helsingin Sanomat julkaisi 7.5.2019 laajan jutun näyttelykokonaisuudesta. Kriitikot olivat valinneet artikkeliin kiinnostavimmat taiteilijat. Saija Kivikangas oli yksi heistä. Näin HS: ”Kivikangas edustaa uutta kokonaisvaltaista ja ympäristötietoista käsitystä, jossa taiteilija hylkää synteettiset kemikaalit ja teolliset prosessit ja valmistaa kaiken tarvitsemansa itse. Kyse on sekä paluusta vanhaan että etenemisestä uuteen ja kestämpään elämäntapaan”.
Tämä kirjoitus sai minut tarkastelemaan Saijan munatemperamaalauksia kriittisesti. Miten värit toistuvat ja miten omatekoiset pigmentit kestävät aikaa?

KOKOMUNATEMPERA PELLAVALLE
Saijan värimaailma oli maanläheinen. Ruskeaa, harmaata, keltaista, okraa, umbraa. Kuviot muistuttivat perinteistä kirjailua. Niistä tuli mieleen printtikankaat. Teoksia piti tarkastella läheltä, sillä maalaukset olivat pienikokoisia. Värit sointuivat hyvin yhteen. Ripustus oli sopivan väljä. Pigmenttien ainekset olivat kuin runo: kotkansiipi, kaoliinisavi, veriseitikki, kokenillikirva, sinipellava.
Saija Kivikangas pohtii maalarin kysymyksiä: ”Mitä, miten, mille ja miksi? Maalauksen tekeminen on hetkellinen tasapainon tunne tasapainottomuuden tilassa”. Kaikki taiteilijat pohtivat näitä samoja kysymyksiä. Minäkin. Mitä, miten, mille ja miksi? Jo se, että valinta kohdistuu luonnonmukaisiin materiaaleihin on askel kohti ekologista tulevaisuutta. Pyrimme samaan Paperihuone ry:n grafiikanpajalla. Emme ole vielä itse valmistaneet pigmenttejä, mutta vesiliukoiset soijapohjaiset graafikanvärit ovat lähes myrkyttömiä. On hyvä saada uskonvahvistusta pyrkiessämme omalta osaltamme kestävään kehitykseen.