12.5.2019

Olemme taas kerran selvinneet pitkästä talvesta. Liukkaat kelit ovat ohi ja mökkikausi alkamassa. Olemme saaneet kevään aikana lukuisia suruviestejä. Moni ikätoverimme on kuollut. Se pysähdyttää. Päivämme käyvät vähiin. Siksipä nautimme niistä, jotka meille on vielä suotu.

Kevään kohokohta oli kuukausi Thaimaan helteessä. Chiang Maista on tullut lempikohteemme. ”Voisin lähteä vaikka heti uudelleen”, Jussi tuumi kotiuduttuamme maaliskuun lopussa. Olin siitä iloinen, sillä minäkin viihdyn mainiosti talvilämpimässä. Kirjapino, kannettava tietokone, e-kirjasto ja akvarellitarvikkeet takaavat, että aika kuluu rattoisasti.

Toki se kuluu rattoisasti mökilläkin. Koko talven kestänyt remontti on nyt valmis. Olohuone ja keittiö hohtavat valoa. Sisäkatot purettiin ja saatiin entistä ehommiksi kuultopaneeleilla. Seinät on maalattu valkoisiksi ja yksi pinta sai koristetapetin. Nyt meillä on viimeistelyvaihe menossa. Se tarkoittaa, että kaikki makuuhuoneisiin pinotut tavarat pitää sijoittaa paikoilleen. Ei, väärin sanottu. Vain tärkeimmät. Loput menevät kierrätykseen. Siinä on minulle ja Annalle haastetta. Olemme hamstereita mutta olemme myös realisteja. Säilytystilat ovat rajallisia ja romukaapeista olemme saaneet tarpeeksemme.

Anna on uuden edessä. Hän selvitti talven aikana maalariammattikoulun. Harjoittelujakso Veljekset Lehtisellä antoi mahdollisuuden jatkaa oppisopimuksella. Työvoimatoimiston mukaan alalla työllistyy. Pojat kasvavat silmissä. Samu aloittaa syksyllä koulun ja Miska käy reippaana päiväkodissa. Miikan perheessäkin voidaan hyvin. Ulpu täytti huhtikuussa vuoden. Otso on syksyllä toisluokkalainen ja Visa aloittaa eskarin. Pojilla on niin paljon kavereita, etteivät he enää kysele, kuinka monen yön jälkeen mummi ja pappa tulevat taas kylään. Toki jälleennäkemiset ovat aina mukavia.

Kevään paras juttu oli kun saimme kakkoskotimme Aulangontieltä myytyä. Jouduimme laskemaan hintaa, mutta se ei pahasti kirpaissut. Nyt on elämässä yksi huoli vähemmän

Kuvataiteen aineopinnot ovat olleet eläkeläiselämäni parasta aikaa. Olen oppinut uutta ja jaksan edelleen innostua haasteista. Niistä tuorein on lopputyön tekeminen. Olen pikku hiljaa edennyt grafiikan teossa niin pitkälle, että en malttaisi lopettaa ollenkaan. Aiheeni Villi luonto vie mennessään. Eläinhahmot ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Minä herään aamuöisin kuuntelemaan, mitä niillä on sanottavaa. Tarmo-Tiikeri, Kalle-Krokotiili ja papukaijat Pipsa ja Paavo elelevät leppoisasti viidakossa. Elli-Elefantti sekä Kaino ja Kauko Kirahvit puolestaan savannilla komean Kilimanjaro vuoren alarinteillä. Kunnes pahat metsästäjät pyydystävät eläimet ja vievät ne sirkukseen. Otsikolla ”Hei me osataan” elefantit ja kirahvit pallottelevat, papukaijat pyörittävät krokotiilille narua ja tiikeri tekee kuperkeikkoja. Tarina päättyy onnellisesti otsikolla ”Hei me karataan”.

Tein elämistä kollaaseja hopeanhohtoiselle offsetpellille. Niistä tuli vähän naiveja ja vähän askartelunoloisia. Sain opettajalta kehotuksen tehdä vielä kaikki uusiksi. Minä tunnollisena oppilaani tein työtä käskettyä. Nyt minulla on sarja vedoksia, joihin olen oikeasti tyytyväinen. Ne eivät ole kollaaseja vaan kokonaisia taideteoksia. Näyttelymme ripustetaan Iittalaan naivistien tilaan. Arpaonni suosi ja käytössäni on ilokseni kokonaista kolme seinää. Yhteen tulee Villi luonto, toiseen Cirkus ja kolmanteen Reijo Taipaleen kunniaksi Satumaa. Arvaan, että vietän vielä monta aamuyötä uusia vedoksia ja ripustusta suunnitellessani.

Matkarintamallakin tapahtuu. Olen seurannut halpoja äkkilähtötarjouksia. Toukokuu ja elokuun loppu ovat tässä suhteessa edullisimpia. Niinpä päätimme repäistä ja varasimme toukokuun puolessa välissä erityishalvan viikon matkan Kroatiaan. Hehkutan aikanaan.

Vietämme Jussin kanssa juhlavuotta. Olemme heinäkuussa minun syntymäpäiväni aikaa matkalla Espanjan kultarannikolla koko perheen kanssa. Kymmenen hengen matkajärjestelyt osuivat jostain kumman syystä minulle. Nyt kaikki on hoidossa. Hehkutan aikanaan oikein kunnolla.

Odotan tulevalta kesältä kelpo mökkikelejä ja hyvää mökkiseuraa. Annalla on vain kaksi viikkoa lomaa. Onneksi meillä on viikonloput. Miikan perheelläkin on runsaasti ohjelmaa. Omakotitalon puutarha työllistää ja toisessa mummolassakin pitää ehtiä lomailla.

Pieni Kynäilijät -kirjoittajapiiri on ollut tämän kevään uusi aluevaltaus. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoittanut muutakin kuin päiväkirjamerkintöjä blogiin. Se johti tarpeeseen oppia lisää. En siis varannut tänä kesänä maalauskurssia vaan yllättäen kirjoittajakurssin. Vietän kesäkuun alussa neljä päivää Ahlmanilla Tampereella. Ja ihan ilman kaveria. Ystäväni Mari on ollut hyvä kesäkurssiseuralainen, mutta ajankohta ei sopinut hänelle. Menen siis yksin ja toivon, että saan pitää kahden hengen huoneen ilman kaveria. Tai että saan sopuisan kaverin. Odotan jo kovasti, millaista tekstiä siellä syntyykään.