baška voda

ke 15.5.2019

Ollaan perillä Makarska Rivieralla Baška Vodan kylässä. Vähän väsyneinä mutta tyytyväisinä, kun saimme hotellihuoneen katutasosta. Paitsi että palelemme – Onko kukaan teistä virnistänyt, kun näitte matkakohteen nimen? opaspoikamme kysyi bussissa. Aika monta kättä nousi.

Meillä on ollut pitkä päivä. Herätys pirahti aamuyöllä kello 3:15. Paunun expressbussi vei meidät auringonnousun kirkkaiden säteiden siivittäminä lentoasemalle. – Lentoaikamme on kaksi tuntia ja 40 minuuttia, Thomas Cookin kapteeni kuulutti. Ei paha. Olimme varanneet ateriat koneeseen ihan vain siitä ilosta, että ne sai tarjouksena puoleen hintaan. – Tänään meillä on pannupihviä perunamuhennoksen kera. Miten minulla voi olla niin huono tuuri, että tarjolla on vain lihaa, jota en todellakaan syö. Jussi söi kiltisti molemmat pihvit.

Perillä oli parempi sää kuin odotimme. Ennuste oli luvannut sadepäivää, mutta pisaroita ei näkynyt. Bussimatka Splitistä Makarska Rivieralle kesti vajaan tunnin. Saimme loistavan sight seeingin, sillä tie kulki pitkin Adrianmeren rantaa. Olemme Dalmatiassa. Vasemmalla oli mahtava vuoristo, oikealla turkoosinsininen meri.

– Splitin kaupunki on saanut nimensä piiskaherneistä, jotka kukkivat nyt kullankeltaisina tien vierillä ja vuoriston rinteillä, rastatukkainen nauravainen opaspoikamme Roope tiesi kertoa.

Entäpä se Baška Voda? Voda on tietenkin vettä mutta mitä tarkoittaa baška? Vierustoverimme bussissa tiesivät. Se tulee sanasta allas eli nimi tarkoittaa puhdasta vesiallasta. Kuulimme, että hanavettä voi juoda ja se on hyvää. Näin oli, testasimme heti kun pääsimme Matic-hotelliimme.

Olimme lähettäneet Tjäreborgin kautta viestin, että olemme vanhoja ihmisiä, meillä on juhlavuosi ja haluamme asua pohjakerroksessa. Hotelli oli noteerannut viestistä vain tiedon, että juhlimme. Kääk.

Saimme huoneen kolmen portaikon päästä. Sekin vielä menetteli, mutta Jussi hermostui, kun yhdellä porrasvälillä ei ollut kaidetta. – Tuoksahdan tuosta vielä nenälleni, hän kauhisteli. Meillä oli onneksi ymmärtäväinen emäntä, joka otti huolen tosissaan. – Minulla on privaatti huone katutasossa, joka on nyt sesongin alussa tyhjänä. Haluatteko nähdä? Halusimme ja olimme ikionnellisia kun pääsimme muuttamaan. Emäntä oli tyytyväinen, kun vakuutin että Jussi rakastaa häntä tämän jälkeen ikuisesti. Raskaat päiväunet maittoivat paksujen peittojen alla. Huoneemme on kylmä kuin kellari.

Lähdimme auringon laskun aikaan alas rantabulevardille. Olin pelännyt, että mäki on jyrkkä. Kyllä se olikin, jos olisi laskeutunut suorinta tietä alas satamaan. Mutta kun käveli viistosti, se oli ihan siedettävä.

Ranta palmupuineen oli ihastuttava. Siellä oli runsaasti ulkoilmaravintoita ja matkamuistomyymälöitä. Löysimme rahanvaihtopisteen. Paikallinen valuutta on kuna. Yksi euro on 7 kunaa. Ravintoloiden hintataso oli yllättävän korkea. Pizzat maksoivat 60 kunaa, kalat 100 kunaa, siis 14 euroa.

Valitsimme rantabulevardilla sijaitsevan ravintola Victorian emäntämme suosituksesta. Emme jääneet ulkoterassille syömään, sillä ilta viileni nopeasti. Minun makuhermoni hyräilivät, kun tarjoilija toi pöytään grillatut mustekalataskut ja valkolihaisen merikalan. Valkosipuli tuoksui ja maku oli taivaallinen. Tällaisesta ruuasta olen valmis maksamaan. Säästämme sitten jossain muussa.

to 16.5.2019

Palelimme yöllä. Nukuimme vaatteet päällä. Kävin aamulla kysymässä emännältä, saisimmeko lisää lämpöä. Sain moitteet. – Olisitte soittaneet, olemme täällä teitä varten. Huoneessamme on ilmastointi, mutta emme saaneet sitä toimimaan. Emäntä Snjezana sai. Vika oli siinä, että olimme turhan hätäisiä. Painelimme kaikkia nappeja ilman tulosta. Piti odottaa, että kone käynnistyy. Nyt meillä on lämmintä ja mukavaa.

Emäntämme toi vielä lisälämmikkeeksi pullollisen kotitekoista likööriä. Teimme aamiaisen jälkeen kävelyretken rantabulevardille.

Poikkesimme pieneen simpukkamuseoon. Sitä hoiteli vanha herra, joka puhui sujuvaa saksaa. Jussikin puhui. Jostain ne vanhat taidot palautuvat, vaikka sanoja olikin hukassa.

Pienen kävelylenkin jälkeen Jussi oli sitä mieltä että on oluen aika. Minulle se sopi.

Istahdimme tuttuun Victoriaan, nyt ulkoterassille. Söimme kevytlounaaksi tomaattikeittoa ja vihreää salaattia.

Illalla taas herkuttelimme. Lähiravintola Putnikin tarjonta vaikutti lupaavalta jatkossakin.

Niin ja herkuttelimme jo ennen illallistakin. Rantakadulta löytyi leipomo. Tuoreet vaniljapullat maistuivat kahvin kanssa. Kotimatkalta löytyi pieni vihannestori. Ostimme makeita mansikoita ja vähemmän makeita kirsikoita.