pe 17.5.2019

Tein loistavan suunnitelman. Jussi käynnistyy aamuisin hitaasti. Miksi en lähtisi itsekseni aamulenkille. Heräsin pirteänä auringonnousun myötä. Joimme yhdessä kahvit. Jussi oikaisi sängyn päälle ja minä lähdin reippaana kävelemään.

Kuljin rantaa myötäilevää kävelypolkua tunnin verran etelän suuntaan. Pääskyset kirmailivat ja unikot kukkivat punahehkuisina. Ilma oli yön jäljiltä suolaisen kirpeä. Aurinko lämmitti suloisesti.

Palasin rantaa pitkin ja istahdin ensimmäiseen auki olevaan kahvilaan. Matkassa ei ollut vesipulloa, joten virkistys oli tarpeen. Paikka oli täpötäynnä aamuvirkkuja. Taisi olla joku seurue. – Saanko istua pöytääsi, komea herrahenkilö kysyi – ruotsiksi. Annoin luvan – englanniksi. Meillä oli mukava juttutuokio. Esittäydyimme, hän oli Per, opettaja. Mies oli kävellyt aamulla Brelasta ja aikoi jatkaa matkaa noin kymmenen kilometrin päähän Makarskaan.

Olisin suunnitellut samoja reittejä meille, jos Jussi olisi paremmassa kävelykunnossa. Ehkä suunnistamme huomenna Brelaan, sinne on vain kolme kilometriä. Per oli lähdössä patikoimaan seuraavana päivänä vuorille. Hän näytti kartasta kävelyreitin vuoren rinteillä. Ne ajat ovat meiltä ohi. Tuntui vähän haikealta.

Jussi oli juuri herännyt kun tulin tuoreen pullapussin kanssa hotellille. – Sinähän olet vikkelä liikkeissäsi, hän tuumi. Hyvä, pääsen huomennakin aamulenkille.

Lähdimme yhdessä puolen päivän jälkeen alas rantakadulle. Apteekin mittari näytti +27 astetta. Jussikin malttoi riisua fleecen. Ajattelimme syödä lounaaksi jotain pientä.

Karlo rantaravintolassa tarjoilijatyttö suositteli päivän kala-annosta. – Voin tehdä teille puoleen hintaan pienet annokset, hän tarjoutui.

Tilasimme siis sellaiset ja saimme taas gourmet aterian. Annoksessa oli merikalaa, mustekalapaloja sekä grillattu jättirapu. Lisukkeena oli polentaa, joka ei kyllä maistunut millekään. Olimme tyytyväisiä. Hinta oli vain 35 kunaa, siis viisi euroa hengeltä.

Leiriydyimme pikkukiviselle rannalle siestalle. Minulla oli kirja mukana. Teksti oli turhan pientä, mutta hyvässä valossa lukeminen onnistui mainiosti.

Palasimme rantabulevardia pitkin. Pieni päiväkävelymme kesti kolme tuntia. Jussi jaksoi yllättävän hyvin. Tästä taitaa sittenkin tulla hyvä aurinkoloma. Tarjosin pienellä terassillamme kylmät oluet. Sen jälkeen oli pakko vetäytyä sisälle, sillä ulkona oli tukahduttavan kuuma.

Illalla oli taas nälkä. Olimme lukeneet edellisenä iltana läheisen Putnik-ravintolan ruokalistaa sillä silmällä, että voimme poiketa toistekin. Jussi tilasi wieninleikkeen, mutta moitti sitä kuivaksi. Minä sain jo toisen kerran suussasulavan maukkaita grillattuja mustekaloja. Nam.

la 18.5.2019

Aamulla puhalsi navakka tuuli. Merellä oli vaahtopäälaineita. Lähdimme hyvin pukeutuneina ulos. Nyt kohti pohjoista. Emme kävelleet Brelaan asti sillä merituuli vain yltyi.

Iltapäivä oli sateentihkuinen. Otimme päiväunet. Kun heräsimme, katu lainehti. Vettä tuli taivaan täydeltä ja taivas oli harmaa. Jussi keitteli teetä ja nautimme sen kera pienet lasilliset paikallista rakia. Se oli hedelmäpohjaista ja lämmitti kummasti.

Meillä oli sadepäivän varalle lukemista ja minulla kotikenttäetuna kannettava tietokone. E-kirjasto on käytössä. Olen innostunut kirjoittamaan satuja. Tuoreita tarinoita löytyy otsikolla Kuvakertomuksia.

Idea on, että olen valinnut laajasta kuva-arkistostani inspiraatiokuvia. Ne ovat innoittaneet Helmin ja Toivon tarinoiden ohella prinsessasatuihin. En tiedä mistä tarinat oikeasti tulevat. Kun alan kirjoittaa, en todellakaan tiedä mihin suuntaan juttu kulkee. Se vain kulkee. Olen niin hämmästynyt, etten malttaisi lopettaa ollenkaan. Onneksi varhaiset aamuhetket antavat mahdollisuuden eläytyä satumaailmaan. Olen lukenut iltaisin Jussille satuja ääneen. En tiedä onko hän vain kohtelias, mutta väittää pitävänsä niistä.

Tänään oli pizzapäivä. Tilasimme muhkean katkarapupizzan tuoreen rucolan kera. Se oli niin iso, että hädin tuskin selvisimme. Ja maukas. Siis juuri sopivaa sadepäivän lohturuokaa.

su 19.5.2019

Aamu valkeni pilvipoutaisena. Reippailin heti kahvikupillisen jälkeen pikkukatuame ylämäkeen.

Se kannatti, sillä korkeimmalta kohdalta oli huikeat näkymät alas kylään. Jussi heräili pikku hiljaa, kun palasin.

Lähdimme yhdessä päivälenkille. Apteekin lämpömittari näytti + 24 astetta. Merellä tuuli tänäänkin. Poikkesimme sunnuntaipäivän kunniaksi kirkossa. Ovet olivat auki, mutta kirkkosali oli typötyhjä.

Jatkoimme matkaa rannan tuntumassa. Hiljakseen. Jussi oli valvonut yöllä. Siksi askel oli tavallistakin hitaampi. No, meillä ei ollut kiirettä minnekään.

Olemme kyllä katselleet retkivaihtoehtoja. Dubrovnik kiinnostaisi, mutta kolmen ja puolen tunnin bussimatka suuntaansa ei. Paikallisbusseillä pääsisi lähikyliin. Omassa kylässäkin on riittänyt pikkukatuja käveltäväksi ihan riittämiin. Niinpä katselemme edelleen kotikulmia, lenkkeilemme ja maistelemme paikallisia ruokia eri ravintoloissa.

Tänään tilasin spaghetti arr’abbiatan rantaravintola Plazassa. Maku ei ollut ollenkaan niin makuhermoja hivelevä kuin aikoinaan Italiassa. Jussin grillattu makrilli sitä vastoin oli herkullinen. Runsas valkosipuli kruunasi annoksen. Perunat mangoldin kera on dalmatialainen erikoisuus. Hyvää kuin mikä. Kokeilen sitä kotikeittiössä, kunhan palaamme.

-Lähdetään pienelle iltakävelylle, Jussi ehdotti. Taivas oli musta ja enteili sadetta. Laitoin meille palattuamme kevyen iltapalan. Koska huoneessamme on keittiö astioineen, keraaminen liesi ja tilava jääkaappi, pitihän niitä hyödyntää.

Hain pihalta nipun rosmariinia ja paistoin meille kelpo munakkaan. Nyt odottelemme, koska sade alkaa.