sadepäiviä – ei tässä näin pitänyt käydä

TUMMAT PILVET

ma 20.5.2019

Heräsimme sateen kohinaan. Ukkonen jyrisi ja taivas salamoi. Säätiedotuksessa luki pahaenteisesti Thunderstorm. Katselimme ikkunasta, miten pikkukatumme oli muuttunut taas vuolaaksi puroksi. Pohjoisen suunnalla taivas oli musta.

Istuimme aamukahvin jälkeen sängynpäällä. Minä luin Jussille satuja. Niitä omia. Olin tyytyväinen, kun hän naureskeli oikeissa kohdissa. Ilman satuilua tästä lomasta olisi tullut ankeampi.

SADEPÄIVIEN RATOKSI

Minulla on pino kirjoja matkassa. Niin kuin aina. Aloitin jo lentokoneessa Minna Rytisalon esikoiskirjan ”Lempi”. Marttasiskot kehuivat sitä kilvan lukupiirissä. Alkuosassa Viljami haikaili menetetyn rakkauden perään piinallisen pitkään. Tarina sai vauhtia piikatyttö Ellin ja Siskon koskettavissa Lapin sodan aikaan sijoittuvissa kohtaloissa. Suosittelen.

Luen parhaillaan Mia Kankimäen niin ikään esikoiskirjaa ”Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin”. Olen vasta alussa, mutta historiatietoa Japanin hovielämästä 900-luvulla on tullut jo enemmän kuin ihminen pystyy ymmärtämään. Minulla on mukana myös Petri Tammisen novelleja. Jussi on lukenut niitä. Kiinnostava vaihtaa mielipiteitä, kun ehdin lukaista kirjan. Viimeistään kesäkuun alussa Petrin kirjoittajakurssilla. Nyt mielikuvituksen lento Prinsessojen sekä Helmin ja Toivon kanssa on ollut innostavampaa. Tämä loma jää historiaan – siis omaan historiaan – satuna.

Koko aamupäivän satoi. Erehdyin katsomaan Suomen säätietoja. Siellä oli kesä. Miten tässä nyt näin kävi? Pääsimme vasta iltapäivällä liikenteeseen. Ilma tuoksui sateenraikkaalta.

RAVINTOLA KARLO

Kävelimme suoraan rantakadulle tuttuun ravintola Karloon. Silmissä siinteli tuore merikala. – Grillattu dourada-kala on parasta – the best – mitä meillä on tarjolla, mukava tarjoilijatyttö hehkutti. – Tilatkaa kokonainen kala, niin voitte jakaa sen.

GRILLATTUA DOURADA-MERIKALAA, NAM

Näin teimme ja maku oli kerrassaan mainio. Kaiken huippuna oli yrtti-oliiviöljy-valkosipulikastike.

YLLÄTYSJÄLKIRUOKA, NAM

Iltapäivä kuluikin sitten lounasta sulatellessa. Saimme muutaman kaivatun auringonsäteen päiväkahvin aikaan omalla terassillamme. Jussi herkutteli kookospullalla. Osasimme kaiken sateen jälkeen arvostaa jokaista auringonpilkahdusta.

Huomenna meillä on viimeinen lomapäivä. Tässä on käynyt niin, että päiviemme kohokohtia ovat olleet ruokatuokiot. Elättelen edelleen toivoa retkestä lähikyliin. Yksin, sillä silloin saan kävellä reippaasti. Jos kaikki käy hyvin, se päivä on huomenna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.