ti 21.5.2019

Sateet näyttävät olevan tältä erää ohi. Aurinko pilkisti lupaavasti pilvien välistä. Laitoin lenkkarit jalkaan ja suunnistin kohti pohjoista. Tämä oli nimittäin viimeinen retkimahdollisuus. Meillä on meneillään lomaviikon viimeinen päivä.

Kylätie kulki vuoren rinteellä. Tietä reunusti majatalo toisensa vieressä. Lähes joka talossa näytti olevan vapaita huoneita. Sesonki on vasta alussa. Ruusut kukkivat puutarhoissa. Kaikki oli siistiä ja rehevää.

Näin Brelan kylän jo kaukaa. Laskeuduin serpentiinitietä alas satamaan. Olin niin varhain liikkeellä, että rantaravintolat olivat vielä tyhjillään.

Voin vain kuvitella, miten vilkasta täällä on turistikaudella.

Kävelin rantaviivan tuntumassa takasin Baška Vodaan. Täällä lenkkeilijöitä hemmotellaan. Lähes koko matkalla oli kapea kävelypolku pikkukivisen rannan vierellä.

Tapasin matkalla pari suomalaisneitosta. Pääsin valokuvaan, kiitos siitä. Olin tyytyväinen, että retki tuli tehtyä. Vaikutti siltä, että rantaviiva on täynnä vastaavia pikkukyliä. Äkkilähtötarjous toi meidät sattumalta Baška Vodaan, mutta yhtä hyvin olisimme voineet päätyä minne vain täällä Makarska Rivieralla.

Vaikka säät olivat mitä olivat, olimme tyytyväisiä uuteen kohteeseen. Ruoka on ollut erinomaisen hyvää. Erityisen iloisia olemme olleet tuoreista meren antimista. Hintataso on Suomen luokkaa. No, juomat ovat toki halvempia.

Optimoimme viimeisen päivän ateriat. Poikkesimme rantakadulle Palac ravintolaan ja söimme päivällä vain pienet keitot. Kermainen katkarapukeitto oli superhyvää, kalakeitto menetteli.

Iltapäiväaurinko paistoi suloisesti. – Eiköhän istahdeta vielä hetkeksi? Jussi ehdotti. Niinpä haaveilimme rantabulevardin varrella valkoviinilasillisten äärellä tulevista matkoista. Toivottavasti niitä nimittäin tulee. Jatkossa on pakko valita helppoja kohteita. Jussille tämä rinnepaikka on ollut vaikea, mutta urhoollisesti hän on selvinnyt. Muistelen haikeana niitä aikoja, kun patikoimme vaikeassakin maastossa. Aika aikansa kutakin, näin se vain on.

Nautimme viimeisen lomapäivämme illallisen rantaravintola Victoriassa. Minä herkuttelin vielä kerran grillatuilla mustekaloilla. Jussi valitsi listalta seabass-merikalan fileen. Olimme hyvin hyvin tyytyväisiä makuihin.

Tjäreborgin bussi noutaa meidät aamulla kello 6:45 lentokentälle. Edessä on siis pakkaus ja lyhyet yöunet. Näkemiin Kroatia.

ke 22.5.2019

Olemme päässeet vihdoin kotiin Hämeenlinnaan. Aamu oli juuri valjennut, kun lähdimme Tjäreborgin bussilla kohti Splitiä ja lentokenttää. Jussi oli nukkunut yöllä vain pari tuntia. Hän oli koko kotimatkan puoliunessa. Unohti laittaa minigripiin pakatut pesuaineet turvatarkastuksessa hihnalle. Ei kun uusi kierros. Unohti matkalaukun koneeseen Suomen päässä. Minä kiipesin vastavirtaan portaita hakemaan laukkua. Helsinki-Vantaan lentokentällä remontti oli aiheuttanut muutoksia. Kävelimme pitkiä käytäviä ja Jussi oli aika nääntynyt. Viimeinen pisara oli kun bussipysäkitkin olivat siirtyneet kauas. Hyvä että mies jaksoi perille. No, tämä oli toki pientä, mutta huolestuttavaa.

Nyt olemme kuitenkin onnellisesti kotona. Olimme viikon poissa ja talo on huputettu perusteellisesti. Julkisivuremontti on todellista. Nyt on pakko saada mökki pikaisesti asumiskuntoon.