-Nyt Joonatan tulee hurja juttu. Ethän näe pahoja unia. – Jee, hyvä homma, anna tulla vaan. Helmi otti hyvän asennon korituolissaan. – Saat kuulla taikavoimista. Olisitko arvannut, että kuutamoprinsessa oli myös noita?

TAIKASIENIÄ

Quu ahmi Kuningatar Ellinooralta lainaamaansa rohdosoppia. Hän tunsi ennestään Lapin yrttien mahtavat voimat. Entäpä nämä etelän kasvit. Näissä oli ytyä. Quu kiipesi linnan takana kohoavalle kukkulalle kori käsivarrellaan. Hovineidot olivat pyrkineet mukaan, mutta Quu halusi tutkia maastoa rauhassa. – Kerään vain vähän luonnonkukkia, hän rauhoitteli seuralaisiaan. – Mitä nämä ovat. Toden totta, taikasieniä. Näitä olen aina halunnut testata. Taidan haukata itse pienen palan, niin näen onko niillä tehoa. – Prinsessa Quu, puhutte aivan sekavia, näettekö näkyjä? hovineidot huolestuivat. Quu hihitti. Näin hauskaa hänellä ei koskaan ennen ollutkaan. Taidanpa kuivattaa sienet ja nautiskella jatkossakin.

Aika kului. Prinssi Robert alkoi huolestua, kun nuori vaimo naureskeli itsekseen ja oli usein muissa maailmoissa. Pitäisiköhän kutsua tohtori. Prinsessaa rupesi ärsyttämään miehen holhoaminen. – Tässä kupponen rauhoittavaa yrttiteetä. Hän tarjosi Robertille tuoksuvan juoman. Arvaat varmaan, että siihen oli sekoitettu taikasieniä. – Robert, mikä sinun on, olet aivan kalpea. Quu ravisteli miestään. Pahus, taisin sekoittaa juomaan liikaa sienijauhetta. Prinssi Robert kuoli. Quu oli hetken tolaltaan mutta toipui nopeasti. Häneen oli mennyt piru. Olen kaikkivoipa, voin kukistaa kenet tahansa. Prinsessan ennen niin kuunhohtoiset silmät loistivat kiihkeän vihreinä.

Hän rakennutti linnan sisäpihalle rohdospuodin. Puskaradio toimi ja kylän naiset tulivat innokkaina ostoksille. Tarjolla oli villiyrttejä, lepakonsiipiä sekä taikasieniä parannuskeinoina joka tautiin. Kylässä alkoi tapahtua kummia. Hankalat naapurit sairastuivat. Vuokraisännät rampautuivat. Naiset nauraa kikattivat omia aikojaan. Prinsessa Tähti alkoi epäillä pahinta. Ennen niin sopuisa Quu oli muuttunut. – Sinulla on paha silmä, Tähti ymmärsi. – Voit pelkällä katseella aiheuttaa ikävyyksiä. – Niinpä niin, varokin arvostelemasta minua. En vastaa seurauksista. Tähti pelästyi. – Olinkin aikeissa lähteä vuorotteluvapaalle. Pidä puotisi ja pidä katalat aikeesi. Quulle tuli paha mieli. Ei hän oikeasti ollut ilkeä, mutta taikasienet olivat turruttaneet hänet. Olisikohan aika mennä vieroitushoitoon? Nyt tiedän, pakenen Kuningatar Ellinooran linnaan. Voimme yhdessä lukea muutakin kuin rohdosoppia. Kirjakin pitää palauttaa.

-Onko sellaisia taikasieniä olemassa? Joonatanin silmät olivat ihmetyksestä pyöreät. – Kyllä niitä on ja moni on jäänyt koukkuun. – Hurjaa, minä en ainakaan kokeile. En muuten tykännyt, kun tapoit prinssi Robertin. Voisikohan Mama Maddalena auttaa. – Enpä usko, noidat pystyvät kyllä moneen, mutta eivät herätä kuolleita. Sadut ovat usein julmia.

LUKUPIIRI

-Tervetuloa Quu ja osanottoni. Prinssi Robert oli hyvä mies. Kuningatar Ellinoora otti vieraan ystävällisesti vastaan. Saihan hän nyt seuraa. Mama Maddalenakin oli surullinen urhonsa menetyksestä. Elämä on. Mama oli jäänyt linnaan täysihoitoon pitemmäksi aikaa kuin oli suunnitellut. Leivokset ja kermakakut maistuivat. Sitä paitsi seuraaviin keskiaikamarkkinoihin oli vielä aikaa. Nimi oli muuttunut keskiaikafestivaaleiksi. – Ajat muuttuvat, me emme, Ellinoora filosofoi. – Mutta nyt Quu kultaseni, asetu taloksi. Teehetki odottaa huvimajassani.

Prinsessa Quu tunsi tulleensa kotiin. Hän rakasti kirjoja ja hyvää ruokaa. Ellinooran seura oli piristävää. – Luetaanko yhdessä joku uutuusromaani ja keskustellaan siitä. Perustetaan oikein lukupiiri. Rouvat valitsivat ex tempore kirjan Rouva C. Se kuulosti eksoottiselta. Ja rouviahan tässä oltiin. – Voi hyvänen aika millaista elämää takapajuisessa Suomessa on vietetty 1800-luvulla, Ellinoora huokaili. Liuta lapsia, vain yksi piika ja mieskin aina töissä. Oli siinä naisella kestämistä. Mutta kyllä tämä Minna Canth osasi kirjoittaa. Ei hän tosin hovielämästä mitään tiennyt. Rouvat tunsivat olevansa parempiosaisia. Olihan heillä piikoja passaamassa.

Mitä seuraavaksi? Luetaanko jotain rohkeaa. Tosin kumpikaan ei tiennyt, mistä he saisivat eroottista kirjallisuutta. – Minä tiedän, googlataan. Ja toden totta, netistä löytyi niin raskasta pornoa, että rouvat haukkoivat henkeä. Ei tällaista voi lukea, he totesivat yhteen ääneen. Ei tämä ole todellista. – Minä tiedän, luetaanko satuja. Tämä on todellista. Prinsessa Ruusunen ja Lumikki olivat heidän sielunsiskojaan. Tämä on meidän juttumme. Ja seuraavaksi voimme siirtyä Hertta-sarjaan.

Päivät kuluivat ja lukupiiri kokoontui säännöllisesti. Prinsessa Quu oli jättänyt taikasienet. Oikeastaan shamppanja oli paljon parempaa ja sekin sekoitti mukavasti pään.

MAALAUSPIIRI

Ellinoora ja Quu löysivät kirjojen ja kuplajuomien lisäksi muutakin elämäniloa. Lähetti toi kaupungista suuren ruskeaan paperiin käärityn paketin. – Vesivärejä, siveltimiä ja Cansonin akvarellipaperia, rouvat ovat hyvät. Ellinooran haave maalausryhmästä siis toteutui. Rouvat istuivat pihalla aurinkotuoleissa ja maalasivat keskittyneesti maisemakuvia. Kukatkin kelpasivat malleiksi, ne kun pysyivät paikallaan. Toisin kuin Ellinooran villit partacolliet. Ne kävivät haistamassa maaleja, mutta totesivat ne epäkiinnostaviksi. Pallopeli oli hauskempaa. Mama Maddalena jaksoi temmeltää koirien kanssa. Saihan hän siinä liikuntaa kermaleivosten vastapainoksi. Ellinoora ja Quu maalasivat kuvat toisistaan shamppanjalasit kädessä. He hihittivät kuin pahaiset kakarat. Kuvasta tuli lähes näköinen.

Idylli särkyi jatkuvien sateiden vuoksi. Maalausryhmä kokoontui nyt salongissa kristallikruunujen alla. Rouvat maalasivat asetelmia. Maljakot pursuivat kukkia ja koriste-esineet otettiin käyttöön. Hovineidot kiillottivat hopeaa kädet rakoilla. Huvimajan katto vuoti, joten lukupiirikin kokoontui sisätiloissa. Jotain kuitenkin puuttui.

LINNAN MARTAT

– Hei nyt keksin, Ellinoora innostui. – Perustetaan marttyhdistys. Sinä saat olla puheenjohtaja. Minä voin olla kulttuurivastaava. Kutsutaan kylältä tuttuja rouvia mukaan. Olen kuullut että marttojen tunnuslause on ”Elämä on parasta itse tehtynä”. Ruvetaan naisasianaisiksi. Quu piti ehdotusta oivallisena. Kaikki virikkeet olivat tervetulleita.

Linnan marttaryhmä piti perustavan kokouksen jo seuraavalla viikolla. Kylän rouvat olivat tohkeissaan. – Alku tää voi olla jonkun uuden, he kuiskivat. – Meidän pitää tehdä toimintasuunnitelma. Onko ehdotuksia? Rouvien kielenkannat aukesivat. Ehdotuksia tuli enemmän kuin Ellinoora ehti kirjata. – Retkiä lähiseudun kartanoihin, käsitöitä – voisimme neuloa vastasyntyneille vauvoille töppösiä, ruokakursseja – perinneruokia, vaikkapa karjalanpiirakoita, rohtoyrttikursseja. Prinsessa Quu kauhistui. Ei enää ikinä rohtoja. Kaikki muu kuulosti hyvältä.

Tuumasta toimeen. Ellinoora puhkui taas intoa. Miksi en keksinyt tätä aikasemmin? Turhaan lipitin yksinäni shamppanjaa. Tai ei sekään hukkaan mennyt. Päivät kuluivat ihan mukavasti. Mutta prinsessa Quun seura on piristänyt minua kummasti. Nyt oikein odotan, mitä mukavaa keksimmekään. Kylän rouvat olivat samaa mieltä. Heidän elämänlaatunsa koheni uuden harrastuksen myötä. Tosin ukkokullat olivat epäluuloisia. – Mitä te siellä linnassa teette? Saatte vielä huonoja vaikutteita. Ja kotityötkin on tekemättä. Rouvat viis veisasivat. Heillä oli nyt Tärkeää Tekemistä. Kun itse linnanrouva oli mukana, he tunsivat olevansa mukana jossain elämää suuremmassa hankkeessa. Mahtavaa, mihin vielä ehdimmekään, he siunailivat suut muikeina.

-No joo, tämä oli nyt taas tällaista naisten juttua. Mitä se porno tarkoittaa? – Hups anteeksi. Se oli lipsahdus. Ei saduissa ole pornoa. Se on niitä aikuisten juttuja. Tiedät sitten isompana. – Miksi kaikki aina sanovat noin. Taidan googlata. – Älä hyvä poika, unohda se kohta. Pliis. – No joo, ei se minua oikeasti kiinnosta.

QUU JA TÄHTI

Prinsessat olivat palanneet matkoilta. Quu oli kutsunut koko marttaryhmän retkelle kotilinnaansa. – Tulkaa heti keväällä, kun puutarhani kukoistaa. Tähti oli kiertänyt tapaamassa sukulaisia. Hän oli saanut nopeasti tarpeekseen jatkuvista kysymyksistä, onko hänellä jo sulhasta. – No ei ole enkä aio hankkiakaan. Ajattelin ruveta opiskelemaan. Sukulaiset hämmästyivät. – Eihän sinun tarvitse. Sinullahan on kaikkea mitä prinsessa voi toivoa. – Niin paitsi kirjasivistystä. Minusta tulee humanisti. Siihen sukulaisilla ei ollut vastaväitteitä. Eivät he edes tienneet mikä se semmoinen humanisti on.

Kotilinnassa vallitsi rauha. Prinsessat olivat taas kavereita. Quu katui aiheuttamaansa tuhoa. – Parannan tapani, hän vannoi. Tähti halusi uskoa sen. Hän ihaili Quun akvarelleja. – Olet taitava, opetatko minuakin. Siitä tuli hauskaa. Molemmat maalasivat isoilla siveltimillä. Hovineidoillakin oli hauskaa, kun he kävivät kurkkimassa, mitä syntyi.

JUHLAT

– Mitäpä jos juhlisimme kotiinpaluuta, Quu suunnitteli. – Järjestetään naamiaiset. Olemmehan molemmat vapaita. Täällä olisi paikka vaikka parillekin prinssille. Tehdään jekku. Vaihdetaan osia. Kukaan ei tunnista meitä naamioiden takaa.

Näin tapahtui. Neidot vaihtoivat hovineito Sissin ja hovineito Marlenen kanssa asuja. He peittivät kasvonsa. Muilla hovineidoilla oli hauskaa. Kumpi oli kumpi? He eivät muka tunnistaneet emäntiänsä. Nämä lähtivät leikkiin mukaan. – Olemme palveluksessanne. – Kuka sitten on emäntä? – Tietysti sinä Sissi ja sinä Marlene. Te voitte esittäytyä prinsessa Quuksi ja prinsessa Tähdeksi. – Apua, emme me osaa. – Tottakai osaatte, eivät vieraat tunnista teitä naamioiden takaa. Ottakaa vaan rennosti. Kas, juokaamme kuohuvat maljat ennen vieraiden tuloa. – Ihanat prinsessat, saammeko suudella viehättäviä käsiänne. Hovineidoilla oli pitsihansikkaat. Muuten hopeiden kiillotuksesta kärsineet kädet olisivat paljastaneet heidät. Posket punoittivat naamioiden alla.

Tanssi alkoi. Menuetti sujui kaikilta. Hovineidoiltakin. Olivathan he järjestäneet omia varjotanssiaisia. Tämä oli jotain aivan muuta. Nämä herrasmiehet, miten rohkeita he olivatkaan. Suikkasivat suuta, puristelivat rintoja, nostivat hameita. Ei tällaisesta ollut puhetta. Tai mitä väliä, hyvältähän se tuntui. Oli huikeaa olla haluttu. Ei haitannut, että kaikki oli vain prinsessojen kujetta.

Quu ja Tähti istuivat salongissa. – Katso nyt, tuokin naapurivaltakunnan prinssi ottaa vapauksia, joihin emme ikinä suostuisi. Hyvä nähdä, mitä he ovat miehiään. – Tuolla on ainoa järkevänoloinen miekkonen. Olen kuullut että hän on runoilija. Prinssi Mikaelhan siellä oli. Hän oli etsinyt paikkaansa maailmassa huonolla menestyksellä. Hän oli tullut juhliin kuvitellassaan että prinssi Robert olisi siellä. Oli aika tehdä sovinto. Mutta voi. Hän sai kuulla, että entinen poikaystävä oli kuollut. – Esitän surunvalittelut hänen leskelleen, mistä löydän hänet. – Prinsessa Quu, kaipaan kovasti miestänne. Hovineito Sissi lehahti punaiseksi. Tällaiseen hän ei ollut varautunut. Prinssi ihmetteli, miksi nuorikko häkeltyi ja pakeni paikalta. – Olipa tyly tyyppi, hän ihmetteli.

Oikea Quu seurasi sivusta. Hän tiesi, että prinssi Robertilla oli ollut rakastettu. Prinssi Mikael siis. Joku outo tunne yllätti. Tämä nuori mies, runoilija, oli kiinnostava. Vaan miten mennä tekemään tuttavuutta hovineidon asussa. – Menen silti, eihän minulla ole mitään menetettävää. Prinssi Mikael ilahtui. Hovineidon kiinnostus yllätti. Olipa tämä rohkea. No, juhlimaanhan tänne oli tultu. Sateentuoksuinen yö sai sydämet sykkimään.

Entäpä Tähti. Hän istui yksin ja haaveili omasta prinssistään. Harmi, kun vieraiden joukossa ei ollut ketään kiinnostavaa. Ensi kerralla sitten, hän tuumi. Mutta kuka oli tuo harmaahiuksinen tietäjän näköinen herra? Yliopiston professori oli saapunut kunnioittamaan linnan väkeä. Tähti hätkähti. Minun on pakko mennä tervehtimään. Marlenestä ei ole siihen. Hän vaihtoi kiireesti hovineitonsa kanssa vaatteet. Marlene oli enemmän kuin helpottunut. – Ei ole helppoa olla prinsessan housuissa. Niihin oli tungosta.

Tähti harppoi määrätietoisesti professorin luokse. – Tervetuloa, arvostamme kovasti oppineisuuttanne. Mikä sai teidät tulemaan matalaan majaamme? Professori Pinkki naurahti. – Olen kuullut, että täällä on prinsessoja, joita kiinnostaa tiedemaailma. Jos puhun suoraan, yliopistomme tarvitsee rahalahjoituksia ja siinä sivussa voimme kouluttaa tiedät. Tämä oli suoraa puhetta. Tähti tiesi, miten opinhaluinen Quu oli. Häntä itseään kiinnosti estetiikka. Mikä ettei. Tässä oli Mahdollisuus.

-Helmi hei, olihan se ihan jees, mutta minä kaipaisin seikkailuja. Et ole pitkään aikaan kertonut miekkataisteluista tai muista poikien jutuista. Nämä prinsessatkin ovat nykyään ihan lällyjä. Helmi myönsi, että hän oli eläytynyt prinsessamaailmaan ja unohtanut seikkailut. – Mitä haluaisit kuulla? – Löytyisikö linnan läheltä vaikka lohikäärme tai jotain muuta jännää? – Lohikäärme, hyvä idea. Toki löytyy.

Tarina jatkuu – luku 7