Helmi ja Tuuli olivat seisoneet jo tunnin televisiostudion eteisessä. – Pysykää rivissä, jokainen pääsee vuorollaan koekuvaukseen. Odotus oli puuduttavaa. Epäilyksen siemen heräsi, kun he katselivat vaivihkaa tyttöjen pitkää riviä. Kaikki näyttivät kuvankauniilta. Ei heillä tainnut olla mahdollisuuksia päästä tv-kuvauksiin.

Joonatanilla oli mukavaa kesäohjelmaa. Hän olisi viikon partioleirillä ja jatkaisi sieltä matkaa mummolaan. Tuuli kaipasi kesälomaviikoilleen uusia kokemuksia. Helmilläkin oli opiskelutauko. – Haemme nuoria laulu- ja tanssitaitoisia naisia avustajiksi kesällä kuvattavaan sketsisarjaan. Ilmoitus houkutteli. Tosin se houkutteli monia muitakin. – Ilmoitamme teille valinnoista viikon sisällä, kuvaussihteeri Laila lupasi.

Helmin ja Tuulin riemulla ei ollut rajoja, kun he saivat kutsukirjeen saapua kuvauksiin heti kesäkuun alussa. Kuvauspaikka oli molemmille tuiki tuntematon Hämeenlinna. – Hei, vuokrataan oma kämppä. Sellainen löytyi Aulangontieltä. Vihreät lehmukset varjostivat kaunista kerrostaloasuntoa. – Tämä on onnea. Toivottavasti pärjäämme kuvauksissa.

Televisiotiimi oli kovasti naisvaltainen. Ohjaaja Doriksen ja näyttelijä Eevan lisäksi joukkoon kuuluivat kuvaussihteeri Laila, meikkaaja Mirja, puvustaja Tarja sekä tekniikan pojat. He olivat majoittuneet Aulangon hotelliin. – Kuvaamme kolmen viikon ajan sketsisarjaa Me eevat. Synopsikset ovat valmiit, jaamme ne kohta. Sarjan idea on, että kaksi naista – siis Doris ja Eeva – kaappavat vallan ja pyörittävät tätä pikkukaupunkia. Käytämme siinä kaikkia naisellisia avujamme. Te avustajat saatte koristaa ohjelmaa.

Se kuulosti hyvältä. Helmi, Tuuli sekä neljä muuta neitosta saivat perusteellisen kauneuskäsittelyn. Hiukset käherrettiin, kasvot meikattiin ja heidät puettiin jokaista kohtausta varten mielikuvituksellisiin asuihin. – Tämä ei voi olla tottakaan, mielettömän ihanaa ja tästä vielä maksetaan, Helmi ja Tuuli ihastelivat.

Ilo oli ennen aikainen. He saivat huomata, että töitä tehtiin tosissaan. Herätys oli aamuviideltä, sillä avustajien piti olla valmiita kuvausten alkaessa. Eikä se käynyt kovinkaan vikkelästi. Kuvaukset olivat puuduttavia. – Kohtaus 5, seitsemäs otto. Kuvaussihteeri Laila löi tottuneesti klaffia. Jokaista kohtausta harjoiteltiin ja se kuvattiin niin monta kertaa, että kaikki olivat tyytyväisiä.

– En taidakaan haaveilla filmitähden osasta, Helmi totesi synkkänä. Tytöt tärisivät aamukasteisella nurmikolla pienissä tanssimekoissa. Huulet olivat siniset, vaikka meikkaaja teki kaikkensa, jotta neitoset olisivat hehkeitä. Nälkäkin oli, onneksi energiapatukat oli keksitty. – Kuvittelin, että vietämme iltaisin riehakasta poikamiestyttöelämää. Eihän se onnistu, kun silmät painuvat kiinni heti iltauutisten jälkeen.

Herkullisia kuvauskohteita riitti. – Tänään meillä on makea päivä. Kuvaamme leivoksia, Doris hehkutti. – Otamme lähikuvia. Jokainen saa valita niin monta herkkupalaa kuin arvelee jaksavansa syödä. Cafe Laurellilla riitti valinnanvaraa. – Saadaanhan mekin, tiimin pojat kysyivät vesi kielellä. Tottahan toki he saivat. – Ei enää yhtään leivosta ikinä, Helmi ja Tuuli vaikeroivat kuvauspäivän päätteeksi. – Mennään Marin grillin kautta kotiin.

Viikonloput olivat vapaat. Tiimi matkusti kiltisti kotiin. Useimmat olivat perheellisiä. – Mitä keksisimme, Helmi ja Tuuli hämmästelivät, kun kaivattu vapaa-aika koitti. – Eiköhän lähdetä bilettämään. Käsikirjoituksen mukaan viimeisin osa kuvataan Aulangon sambakarnevaaleissa. Harjoitellaanko jo nyt. Molemmat olivat tanssitaitoisia, mutta samba oli heille vieraslaji. Rohkeasti parketille, eiköhän sieltä löydy opettajia, he tuumivat.

Kesäyö oli valoisa. Aulangon hotellin tanssisali oli koristeltu värivaloin. Tytöt olivat pukeutuneet rohkeisiin luomuksiin. Sellaisia löytyi puvustajan varastoista. Hän oli jättänyt ne auliisti avustajien käyttöön. Tanssittajia löytyi, kuinkas muuten. – Hei, mehän osataan. Ilta päättyi siis onnekkaasti. – Kesäyön on onni omanani, tytöt hoilasivat kotimatkalla ja pitivät toisiaan kädestä.

SAMBAKARNEVAALIT

-Aloitamme kuvaukset sambakulkueella. Se lähtee torilta ja päätyy Hämeen linnan pihalle. Harjoitukset alkavat huomenna. Helmi ja Tuuli hymyilivät. Nyt he pääsisivät loistamaan. Soitto soi ja tyttöjen kulkue herätti katsojissa hilpeyttä. Tämä oli jotain ennen näkemätöntä pikkukaupungissa.

Kuvaukset jatkuivat illalla Aulangolla. Tanssikengät hiersivät varpaita ja hiki tuli pintaan. Televisiotiimikin oli pukeutunut juhla-asuihin. Helmi ja Tuuli tuskin tunnistivat komeat kameramiehet. Tarja oli pukenut heidät frakkeihin. Rusetit olivat ojennuksessa ja jakaukset suorassa. Doriksella ja Eevalla oli yllä vanhan ajan glamouria puuhkineen. Naiset säteilivät. Niin myös Laila. Hänellä oli liehuvahelmainen tanssiaispuku ja silmissä maskaran lisäksi pilkettä. Helmi ja Tuuli olivat huomanneet, että kameramiehistä komein viihtyi epäilyttävän hyvin Lailan läheisyydessä.

Ilta oli menestys. Esiintyjät ylittivät itsensä. – En tiennytkään, että minulla on näin hurjasti rytmiä veressä, Helmi huokaili, kun kuvaukset olivat ohi. – Kiitokset avustajille, voi olla että vielä tapaamme. Doris kiitteli työryhmäänsä. – Otimme kaupungin haltuumme, kohottakaamme siis maljat.

Tarina jatkuu luku 6