Prinssi Mikael lähetti lempihovineidolleen sonetteja. Sissi toi runonipun toisensa jälkeen prinsessa Quulle luettaviksi. Tätä nauratti. Miten mies voi olla näin pateettinen. Sonetit tihkuivat lemmensanoja. Onkohan mies syönyt taikasieniä, en voi näitä muuten ymmärtää.

Lähetti toi viestin. Prinssi Mikaelin kuningataräiti oli vaatinut, että hänen haaveellinen poikansa saa luvan etsiä itselleen kunnon prinsessan vaimoksi. Äiti kaipasi kovasti pikkuprinssejä ja pikkuprinssoja linnaansa – Käy kosimassa prinsessa Quuta. Hänhän on vapaa ja erinomainen vaimoehdokas. Prinssi Mikael hätääntyi. Ei hän Quusta välittänyt, hovineito Sissistä kyllä. Mutta sehän ei äidille sopinut. Nyt prinssi oli nöyränä poikana matkalla.

Prinsessa Quukin hätääntyi. Hänen kujeensa paljastuisi ja siitä ei hyvää seuraisi. -Sissi kiltti, esiinny vielä kerran minuna. Ehkä selviämme, ehkä emme. -Rakas rakas hovineitoni, lintuseni, pörriäiseni, minulla on nyt vähän ikävää kerrottavaa. Olen tullut kosimaan emääntääsi Quuta. Meidän prinssien on pakko valita puolisoiksemme prinsessoja. Niin se vain on. Mutta älä huoli. Tule emäntäsi mukana linnaani. Voimme jatkaa lemmenleikkejä aina kun vaimon silmä välttää.

Prinssi hätkähti kun hovineito läimäytti häntä poskelle. Miten tämä uskalsi. Prinssihän vuodatti tässä syvimmät tunteensa. -Häivy senkin kaksinaamainen roisto. Minäkö rupeisin sinulle ilolinnuksi. Älä unta näe. Prinssi tyrmistyi niin, että pakkasi saman tien tavaransa ja ratsasti kotiin äidin luo. Hän unohti tyystin, mikä hänen vierailunsa todellinen syy oli. – Hyvä että siitä roistosta päästiin, Quu nyyhkytti. Sitten hän piristyi. Jotain hyvääkin tästä seurasi. Meidän ei tarvitse lukea enää niitä kaameita sonetteja.

UNI

Prinsessa Quu oli kuumeessa. Hän paleli untuvatäkkien alla. -Lisää peittoja. Hovineidot toivat myös kuumavesipulloja. Prinsessa Quu hikosi. -Vähentäkää peittoja. Prinsessa Tähti oli huolissaan. -Tuokaa pakastimesta jääpaloja. Niitä ei ollut. Hätä keinot keksii. Niin Quu nukahti raskaaseen uneen herne-maissi-paprikapussi otsallaan.

Hän näki unen. Hän oli taas kotiseudullaan Lapin maassa. Lumi pöllysi keveiden tossujen alla. Revontulet välkkyivät. Siivekkäät porot lensivät hänen päänsä yläpuolella. Lassi-veli oli kyydissä. Ei, sehän oli joulupukki. Porot muuttuivat valtaviksi kotkiksi. Prinssi Mikael kiisi linnunsiivin häntä kohti. Ei, se olikin punainen lohikäärme, jolla oli Mikaelin kiiluvat silmät. -Älä tule, en halua nähdä sinua. Quu tärisi. -Rauhoitu, näit painajaisunta. Prinsessa Tähti toi kupin höyryävää hunajateetä. Tämä tekee sinulle hyvää. Quu rauhoittui. Uni oli elävänä mielessä. -Hyvä kun herätit. Pelästyin kamalasti.

-Minäkin näen joskus pahoja unia. Joonatanin kasvot olivat kalpeat. En pelkää lohikäärmeitä, mutta kummitukset ovat kammottavia. -Haluatko kuulla kummitustarinan? Helmi suunnitteli jo mielessään, miten linnan kellarissa luurangot kalisevat. -Ei kiitos, Joonatania pelkkä ajatustkin kammoti. -Kerro mieluummin pääsivätkö lohikäärmeet Lappiin.

LEMMENJOELLA

-Suunnistetaan suoraan Lemmenjoelle. Lohikäärmeistä vanhin otti Suunto-kompanssinsa esille. – Olen kuullut, että siellä vuollaan kultaa. – Kultaa, kultaa, koko lauma rallatti. – Mitä, noin pieniä hippusia. Ei voi olla todellista. Emme me tänne jää. Peikko huijasi meitä. Napataan pari poronvasaa iltapalaksi ja jatketaan matkaa.

Lassi katseli tunturin huipulta outoja lintuja. Ei voi olla totta, nehän olivat lohikäärmeitä. Lassi toimi turistioppaana. Mitäpä jos kesytän niistä muutaman vetonaulaksi safarimatkoilleni. Toivottavasti huskyt huolivat ne kumppaneiksi. Lassi hiipi lähemmäksi. Hän heitti taitavasti suopunkinsa ensimmäisen lohikäärmeen kaulaan. Tämä säpsähti ja suihkautti tulisen liekin suustaan. Suopunki syttyi palamaan. Hetkessä koko lauma oli noussut siivilleen. -Täällähän on vaarallista. Noin pieni mies ja noin paha köysi. Tänne emme jää. Ja niin ne lentää lehahtivat kohti valtavaa Venäjän maata. -Kultaa, kultaa, lohikäärmekuoro lauloi mennessään. -Hyvä kun menivät. Eihän lohikäärmeisiin kukaan edes usko, Lassi lohdutti itseään.

-Sepä oli hauska juttu. Ovatko lohikäärmeet sukua dinosauruksille? Helmi ei tiennyt. -Voitaisiin käydä yhdessä vaikka eläinmuseossa. Tiedän että siellä on dinosauruksen luuranko. Mutta sitä ennen leivomme Tuuli-äidillesi syntymäpäiväkakun. Olisiko suklaakakku hyvä? Joonatanin silmät loistivat. Kylläpä Helmi-tädin luona oli mukavaa.

VESIJUMPPA JA PALJU

Prinsessa Quu toipui nopeasti. Prinssi Mikael oli enää kalpea muisto. En enää ikinä luota miehiin, hän puhisi. Puutarhakin kukoisti lohikäärmeiden vierailun jälkeen. Muutama kuorma hevosenlantaa oli saanut ruusupensaat kukoistamaan. Quu oli istuttanut pensaiden juurille uutuskasvi jättibalsamia. Se kukoisti heleän pinkinpunaisena. Onpa minun puutarhani nyt näyttävä, hän iloitsi. -Tervetuloa marttasiskot, Quu lähetti viestin Ellinooralle.

Häneen iski sairauden jälkeen urheilukipinä. Linnan puutarhan halki virtasi vuolas puro. Quulla ja Tähdellä oli tapana pulahtaa kuumina kesäpäivinä uimaan. Nyt keväällä vesi oli vielä kylmää. Quu keksi, että vesijumpassa tulee lämmin. Hän tilasi kylän kauppiaalta laatikollisen värikkäitä strechasuja. -Hovineidot, nyt joka iikka uimaan. Neidot pelästyivät. Eiväthän he osanneet uida. -Ei tarvitsekaan. Saatte seisoa kainaloita myöden vedessä ja minä ohjaan jumppaa. Emännän sana oli laki. Tytöt sonnustautuivat uusiin asuihin ja hämmästelivät, miten siroilta he näyttivät. -Kevyttä marssia, polvet korkealle. Jaksaa jaksaa. Quu löi rumpua ja hovineidot hyppivät ja pomppivat tahdissa. Rohkeimmat heittivät jo kuperkeikkojakin. Tähtikin innostui uudesta lajista. – Muodostetaan oikea taitoryhmä, hän suunnitteli. Kiivetään toinen toistemme harteille. Tytöt kiipesivät, putosivat, nauroivat ja välillä itkivätkin. Heistä tuli päivä päivältä taitavampia. – Saatte esiintyä marttaryhmälle. Jos kaikki menee hyvin, tarjoan teille kakkukahvit, Quu lupasi.

Martat saapuivat eräänä kauniina kevätpäivänä. Ellinoora ohjasi siskot linnan salonkiin. Hovineidot niiasivat. Martat ihailivat asiaankuuluvasti niin kalustusta kuin puutarhaakin. Mutta mitä kummaa. Marttasiskot huomasivat jättipalsamin ja varoittelivat. -Voimme tulla kitkemistalkoisiin. Tämä sinun vieraslajisi valtaa tuota pikaa koko puutarhasi. Quu ja Tähti pelästyivät. Tätä he eivät olleet tienneet. Kylläpä martoilla oli paljon käytännön kokemusta. -Laitamme hovineidot töihin, kiitos vinkistä. -Meillä on teille tuliaisina korillinen puutarhakäsineitä, ne tulevat nyt tarpeen. Aina käytännölliset martat olivat ennakoineet tilanteen.

Päiväkahvin jälkeen oli hovineitojen esityksen vuoro. -Olettepa te taitavia, martat ihastelivat. Tytöt kumarsivat kainosti. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Tästä riittää kertomista kotikylällä, he riemuitsivat. Meistä voi tulla isoina vaikka cheerleadereitä.

Kuningatar Ellinoora oli vaikuttunut. Ei minusta ole vesijumppaan, mutta on minullakin uutisia. Ellinoora oli hankkinut linnan pihalle upouuden keksinnön, paljun. Kauppias oli kehunut sitä niin vuolaasti, että Ellinoora päätti kokeilla. Nyt illat olivat miellyttäviä, kun hän, Henrik ja pikkusihteeri istuivat kaulaa myöten lämpimässä vedessä. Kuningas oli helpottunut, kun työläs kirjoitustehtävä olisi kohta ohi. Sihteerikin oli helpottunut. Entäpä Ellinoora. Hän odotti jo toivorikkaasti yhteisiä historiankirjatuokioita. Kuningas Henrik katseli pulleaa vaimoaan hyväksyvästi. Mikäpä tässä, laiha sihteeri saa lähteä ja me mamman kanssa istumme kylvyssä joka ilta, hän tuumi.

Tarina jatkuu luku 9