helmin grand tour – luku 10

Helmi oli lukenut taiteilijoiden elämäkertoja.  Hän oppi, että suurin osa heistä oli hakenut innoitusta vieraista kulttuureista.  Miksi en minäkin?  Vaikka en olekaan taiteilija, saan uusia elämyksiä.  Hän oli säästänyt kesätyörahojaan ja arveli selviävänsä niillä runsaan kuukauden maailmalla.  -Matkustan reppu selässä, asun hosteleissa ja syön katukeittiöissä.  Suunnitelma oli selvä. Ei kun matkaan.

Helmi varasi netin kautta tarjouslennot Bangkokiin.  Hän halusi aloittaa seikkailun eksoottisissa ympyröissä.  Niitä hän myös sai.  Kosteankuuma tropiikin aurinko hehkui niin että Helmiä huimasi.  Hän löysi Khaosan Roadilta halvan reppureissaajien majapaikan.  Kaduilla riitti ihmeteltävää.  Ruokakojuissa oli tarjolla jopa skorpioneja, wokattuja heinäsirkkoja ja suuria vesilutikoita.  Helmi oli rohkea, mutta ei sentään näin rohkea. Ehkä sitten myöhemmin..

Sitruunaruohon ja korianterintuoksu hurmasi. Helmi ilmoittautui kokkikurssille. Hän oppi valmistamaan aidonmakuista tom yam keittoa, som tam papaijasalaattia ja pad thai nuudeleita. Seuraavana vuorossa oli curryt. Makujen kirjo oli parasta, mitä Helmi oli koskaan maistanut. Tulinen chilikään ei pelottanut. Entäpä sitten etelän hedelmät. Kypsät keltaiset mangot olivat taivaallisia. Tahmea sticy rice kookosmaidon kera oli herkkua. Suuri epäilyttävän näköinen durian ei ollut Helmin makuun. Häntä hymyilytti kieltotaulu hostellin hississä. Ei duriania. Ei todellakaan ollut pelkoa, että hän olisi uhmannut kieltoa.

PALMURANNOILLE

Bangkokin sykkeen jälkeen Helmi oli valmis rantalomalle. Hän oli katsonut elokuvan ”The Beach”. Leonardo di Caprion silmät vilkkuivat haaveissa. Suuntana siis Koh Samui. Suora lennon hinta ylitti Helmin budjetin. Niinpä hän varasi Air Asian halpalennon Surat Thaniin. Sieltä sai ostaa edullisen pakettimatkan perille asti. Siis ensin bussilla Donsakin satamaan ja sieltä ferryllä Nathonin pikkukaupunkiin.

Merivesi oli uskomattoman kirkasta ja hohti turkoosinsinisenä. Helmi tunsi suolaiset pärskeet ihollaan. Hartiat ja nenänpää punoittivat auringonpaisteessa. Helmi hyppäsi satamassa riemunkirjavan songtao auton lavalle ja ilmoitti haluavansa saaren itäpuolelle suositulle Chawengin rannalle. Sieltä löytyi edullisia majapaikkoja reppuretkeilijöille.

-Hello, mukava tavata, maistuisiko Mekong viski? Helmi sai heti seuraa ja viski kyllä maistui, vaikka maulla ei ollut mitään tekemistä oikean viskin kanssa. Jääpalojen ja coca-colan kanssa se menetteli. Helmiä oli varoiteltu syömästä tuoretta salaattia, majoneesia ja jääpaloja. Hän oli maistellut hyvällä halulla kaikkia eikä nytkään vierastanut tervetullutta kylmää juomaa. Vatsataudit eivät olleet kiusanneet. Ainakaan vielä. Hartioiden punotukseenkin löytyi oiva apu. Aloe vera rauhoitti. Saaren toinen ihmelääke oli extra virgin kookosöljy. Oltiinhan nyt kookospalmusaarella.

Helmi lekotteli rantahiekalla värikkään sarongin päällä. Hän ui lämpimässä meressä ja keräili simpukoita. Rantakoirat pitivät hänelle seuraa. No, toki muutakin seuraa löytyi, mutta Helmi viihtyi myös itsekseen. Hän otti valokuvia ja nautti kiireettömistä aurinkopäivistä. Kunnes sateet alkoivat. Eikä mitkä tahansa sateet. Vettä tuli kaatamalla monta päivää. Palmut huojuivat myrskytuulessa. Pieni bungalow oli ainoa turvapaikka ja siellä aika tuli pitkäksi. Taidan vaihtaa maisemaa, Helmi päätti.

VIETNAM-NAM

Helmi turvautui taas halpalentoyhtiöihin. Hanoi ja Halong Bayn punapurjeiset dzonkit kiehtoivat. Hanoin vanhassa kaupungissa oli tyystin erilainen tunnelma kuin Koh Samuin turistirannalla. Punaliput liehuivat kadun kulmissa. Helmi löysi halvan pikkuhotellin hopeaseppien kadulta. Taidokkaita hopeaesineitä oli tarjolla joka puodin ikkunassa. – Onneksi matkassa on vain rinkka, ei tule kiusauksia.

VESINUKKETEATTERI

Hanoissa oli jotain sellaista mitä Helmi ei ollut ennen nähnyt. Vesinukketeatteri. Hän hurmaantui nukkehahmoihin. Nyt oli ihan pakko ostaa ainakin yksi kotiin viemiseksi. Uncle Teo pääsi aikanaan kunniapaikalle kirjahyllyn päälle. Aina kun Helmi näki nuken vinkeän hymyn, hänelle tuli hyvä mieli. – Osta vähän kalliimpi lippu Halong Baylle, niin saat gourmet-ruokaa, hotellin vinosilmäinen tyttö hymyili. Helmi latoi dongeja tiskille ja jäi odottamaan kuljetusta. Hän ei pettynyt.

Punapurjeinen dzonkki oli juuri niin eksoottinen kuin hän oli haaveillutkin. Maisemat olivat kuin sadusta. – Tästä riittää kertomista Toivollekin. Nuoret seurustelivat, mutta molemmilla oli omat opiskelukuviot. Toivo vietti syyslomaviikkonsa Saariselän maastossa Lapissa. Hän oli ottanut akvarellitarvikkeet matkaan. Helmi oli nähnyt instagramissa värikkäitä ruskakuvia. Hänen mielestään liiankin värikkäitä, mutta sitä hän ei Toivolle sanonut. Antaa miehen irrotella.

Hotellin tyttö tiesi mistä puhui. Ruoka laivalla oli parasta ikinä. Helmi ahmi kukkuravadillisen tuoreita läpikuultavia vietnamilaisia kevätkääryleitä. Niissä tuoksui korianteri ja lime. Makuhermot hyrisivät. – Näitä teen kotonakin.

KEISARILLINEN HUE

Helmi jäi Vietnamin lumoihin. Hän matkusti junalla kohti etelää. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Danang. Sieltä pääsi erittäin halvalla ja erittäin hitaalla paikallisbussilla keisarilliseen Huen kaupunkiin. Sadunhohteiset lohikäärmeveneet olivat parkissa Parfyymijoen rannalla. Helmin mieli paloi päästä käymään Kielletyssä kaupungissa. Hän otti polkupyöräriksan. Se vei hänet portille. Helmi oli lukenut matkaoppaasta: ”Vietnamin vanha pääkaupunki on matkailullisesti maan antoisin. Missään muualla ei voi nähdä yhtä paljon kuninkaallista loistoa, historiallisia käyntikohteita ja eksoottista elämää”. Kuninkaallinen loisto oli toden totta jotain ennen näkemätöntä. Tästäkin riittää kertomista Toivolle. Ehkä voimme jonain päivänä palata tänne yhdessä.

VIETNAMIN HIEKKARANNOILLA

Helmi jatkoi matkaa. Seuraava pysähdys oli rantalomakohde Nha Trang. Sileä hiekkaranta tuntui taivaalliselta. –Meriretki, vain viisi taalaa, sisältää lounaan, uivan baarin ja koriveneajelun. Sitä ei voinut vastustaa. Paatti oli aikansa elänyt samoin kuin kipparikin. Helmi ihastui välittömään kansainväliseen tunnelmaan. Esittäytymiskierroksella vierasjoukko kertoi, mistä maasta he olivat kotoisin. Helmi oli ainoa pohjoismaalainen. Kun tuli aika laulaa, Helmi opetti koko joukolle Hepokattilaulun sanat suomeksi. Pian koko seurue hoilasi hiiala-hiiala-hei.

Uiva baari oli nimensä mukaisesti meressä. Kippari apupoikineen heitti pelastusrenkaita veteen. Asiakkaat hyppäsivät perässä ja saivat tuota pikaa mukilliset paikallista viiniä. Tuntui aivan mielettömältä keinua aalloilla, siemailla makeaa nektaria ja nauttia vapaudesta. Helmi muisteli tätä kokemusta pitkään. Yritti kertoa muillekin, mutta tällainen elämänilo piti itse kokea. Sanat haalistivat sen.

Helmin lomaviikot olivat jo vähissä. Minne vielä? Tekisi mielä käydä Kiinassa. Kanton kuulostaa juuri sopivan eksoottiselta.

OUTO PUOTI

Tuota pikaa Helmi oli Guangzoussa Kiinassa.  Kaupunki oli kiehtova.  Tunnelma täälläkin oli kuin menneessä maailmassa.  Helmi kulki vanhankaupungin pikkukujilla reppu selässä. Harmaat puutalot reunustivat autioita katuja.  Helmi kurkisteli rohdoskauppoihin.  Kurkku oli karhea.  Uskaltaisikohan hän ostaa jotain troppia?  Mikä puoti tuo oli?  Ikkunassa oli pölyisiä säkkejä täynnä mitä eriskummallisimpia tuotteita.  Helmi hiipi sisälle.  Ikivanha kiinalaisukko tuli kysymään voiko hän auttaa.  Helmi ei ymmärtänyt puheesta sanaakaan.  Hän osoitti kurkkuaan.  Heh-heh, kyllä täältä apua löytyy. Ukko pakkasi ruskeisiin paperipusseihin kuivattuja lepakonsiipiä, merihevosia, taikasieniä ja ginseng-juurta. Hänen hohotuksena kaikui Helmin korvissa, kun hän pakeni majapaikkaansa.

Kurkkukipu yltyi. Silmiä kirveli. Mitäpä jos kokeilen? Helmi murusti teekupin pohjalle hiukkasen jokaisesta pussista ja kaatoi kiehuvaa vettä päälle.  Huoneeseen levisi kitkerä tuoksu.  Helmi muisti äidin sanoneen, että lääkkeen pitää maistua pahalle jotta se tehoaa.  Tämä tehosi.  Merihevoset kasvoivat silmissä. Lepakoiden siivet läiskivät vettä  silmille niin että kuplat peittivät näkyvyyden.  Ulkona paukkui ja silmissä välkkyi.  Kiinalainen uusi vuosi oli alkamassa, mutta sitä Helmi ei muistanut.  Hän painoi kädet korvilleen.  Mieletön kirkuna täytti huoneen.  Oliko se hän itse?  Mitä minä olen mennyt tekemään?  Hevoset laukkasivat, lepakot hyökkäsivät niiden kimppuun.  Helmi pyörtyi.  Hän räpytteli silmiään.  Maailma oli taas kirkas ja kurkkukipu tipo tiessään.  Kyllä kiinalaiset rohdot tepsivät.

KIOTO

Lomaa oli jäljellä viikko. Taidan varata vielä yhden halpalennon ennen kotimatkaa, Helmi suunnitteli. Hänellä oli matkalukemisena uutuuskirja ”Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin”. Aikamatka Heiankyoon. Miksipä ei. Matkakassakin oli riittänyt paremmin kuin hyvin. Helmi oli elänyt säästöbudjetilla.

Kioto hurmasi hänet heti. Jo luotijunamatka Tokiosta ohi Fuji-vuoren oli ollut hieno kokemus. Helmi ihasteli kukkuloiden rinteiden temppeleitä ja niiden taidokkaita puutarhoja. Miten tällaisen kauneuden keskellä voi elää? Kunpa onnistuisin näkemään oikean geishatytön. Eräänä sateisena iltana Gionissa hän näki näyn. Nuori neito kimonossa kasvot valkoisiksi kalkittuna sipsutti vastaan. Hän hymyili tietävän näköisenä ja iski Helmille silmää. Tämä häkeltyi. Tätä Toivo ei kyllä usko.

Kotiinlähdön hetki koitti turhan pian. Tai oikeastaan olikin jo mukava päästä taas arkeen. Taidehistorian opinnot odottivat. Joonatania oli ikävä. Ehkä vähän Toivoakin. Mielessä kupli ajatus miten hän seuraavalla lomalla kiertäisi katsomassa Euroopan suuria taidemuseoita. Olisi mukava saada vaihteeksi hyvää seuraa. Lähtisiköhän Toivo mukaan? Ei, hänellä oli lopputyökiireitä. Entäpä Joonatan? Miten hauskaa olisi vaellella tämän kanssa. Voisin keksiä uusia satujakin, Helmi suunnitteli.

Tarina jatkuu – luku 11

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.