pariisin taivaan alla – luku 12

Helmillä oli opiskelutauko. Hänen kouluaikainen ystävänsä Sini oli saanut matkaoppaan paikan Pariisista. Non, je ne regrette rien. Edith Piaf lauloi levysoittimella. Helmi lauloi mukana. Mitäpä jos lähden käymään Sinin luona. Haluaisikohan Joonatan lähteä mukaan? Pojalla oli pääsiäisloma. Totta kai hän halusi. Järjestely sopi Tuulillekin. – Minä tiedän, mennään bussilla. Helmillä oli huono omatunto Aasian lennoista. Säästetään edes vähän ilmastoa.

Helmi ja Joonatan pakkasivat reput ja hyppäsivät kaksikerroksiseen bussiin. He yöpyivät ruotsinlaivalla ja jatkoivat sitten bussimatkaa läpi keväisen Euroopan. Joonatanilla oli mukana Ujo piimä. Poika osasi jo lukea hyvin. Matka sujui rattoisasti. Helmi nauroi kippurassa koululaisten huumorille.

Metrojuna kolkutteli kohti Sinin pysäkkiä. Champs-Élysées–Clemenceau, tämä se oli. Sini odotteli pienessä kaksiossa vieraitaan. Hän oli kattanut pöytään valtavat kinkkutäytteiset patongit ja pullon beaujolais viiniä. Joonatan joi korkeajalkaisesta lasista vastapuristettua appelsiinimehua. -Bienvenue, tervetuloa, Sini hymyili. Minulla on sopivasti huomenna vapaapäivä. Vien teidät kaupunkikierrokselle. Matkalaiset olivat väsyneitä. Oli ihanaa päästä täysihoitoon.

-Hypätään hop on – hop of bussiin. Saatte pikakierroksen nähtävyyksistä. Joonatan oli innosta piukea. He istuivat bussin avonaisessa yläkerrassa. -Eiffel-torni, Riemukaari, Notre Dame, poika hihkui. Minun pitää kirjoittaa koulussa aine pääsiäisloman vietosta. Mahtavaa, kyllä muut ovat kateellisia. Siniä ja Helmiä nauratti. Ollapa vielä noin nuori ja täynnä elämäniloa.

Seuraava päivä oli taidemuseopäivä. Helmiä vähän epäilytti, jaksaako Joonatan olla kiinnostunut. Hän epäili turhaan. Heillä oli hulvattoman hauskaa. Helmi herkistyi, kun näki nyt Louvressa livenä Eugène Delacroix’n maalauksen Vapaus johtaa kansaa. Siitähän hänen kiinnostuksena taidehistoriaan alkoi. Molemmat pitivät Orsayn museon heleistä impressionisteista. Pompidou-keskuksen värikkäät veistokset olivat tätä päivää. Joonatan katseli silmät pyöreinä Kansojen museossa löytöjä vieraista maanosista. -Hurjaa, minusta tulee isona tutkimusmatkailija. -Eikös sinusta pitänyt tulla eläintensuojelija. -Voinhan olla molempia.

Lomamatkasta jäi hauskat muistot. -Helmi, otathan minut toisenkin kerran mukaan. -Minne haluaisi?. -Safarille. -Niin minäkin, mutta meillä ei taida olla tarpeeksi rahaa. -Lototaan, poika virnisti.

Tarina jatkuu – luku 13

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.