Toivon opinnot taidekoulussa olivat jumissa. Yritti hän mitä vain, kukaan ei ymmärtänyt. Taidan ruveta filosofiksi. On tässä jo tullut nähtyä elämää, hän mietti epätoivoisena. Koulua oli jäljellä enää viimeinen lukukausi.

-Teillä on vielä yksi pakollinen kurssi ennen lopputyön tekemistä, Irina ohjeisti. Se on ympäristötaide. Voitte käyttää luonnosta löytyviä materiaaleja ja antaa niille uuden elämän. Tai voitte värittää kaupunkikuvaa. Odotan luovia ratkaisuja. Toivo mietti. Miksi kaikki hänen ideansa oli tyrmätty. Olenkohan ihan väärällä alalla? Taidekoulu kannatti kuitenkin suorittaa loppuun. Siihen oli uponnut kaikki säästöt. Ympäristötaide, ei voi vähemmän kiinnostaa.

Sattui kuitenkin niin sopivasti, että Toivon kotinurkilla saneerattiin. Kaipaamme uutta ilmettä vanhoihin kortteleihin, kaupunginisät päättivät. Järjestämme ideointikilpailun ja voittaja saa työskentelyapurahan. Toivo näki tässä tilaisuuden. Hän luonnosteli kuvia tällä kertaa matalalla profiililla. Räiskyvät maalaukseni eivät taatusti kelpaa. Mutta jos suunnittelen jotain tyylikästä, ehkäpä onnistaa, hän järkeili. Toivo oli katsellut Jukka Rintalan hurmaavia muotikuvia. Mitäpä jos minäkin maalaan muodikkaita tyttösiä. Tai ehkä mieluummin muodokkaita.

Tyttösiä syntyi ennätysvauhtia. En tiennytkään, että taiteeseen voi hullantua, Toivo hämmästeli. Hän maalasi varmoin ottein. Olihan tässä vihdoinkin oiva tilaisuus näyttää oma kädenjälki.

Toivo ikuisti salaisen haaveensa. Mitäpä jos perustaisimme Helmin kanssa taiteilijaperheen. Siihen mahtuisi mukavasti pikkunassikkakin.

-Suunnittelukilpailun voittaja on Toivo. Onnittelumme. Palkintojenjakotilaisuus oli riemullinen. Toivo oli häkeltynyt. Hän, opiskelija, oli selvinnyt parhaana kymmenien hakijoiden joukosta. Nyt Helmikin rakastaa minua, hän haaveili. Helmi oli hengessä mukana. Rakkaudesta en perusta, mutta kaveria kannustan, hän iloitsi. Voitonjuhlat olivat kosteat. Toivo nukahti kaikkensa antaneena Helmin sohvalle.

-Helmi-täti, kuka tuo on? Joonatan oli tullut kuuntelemaan iltasatua. Äh, älä välitä, yksi kaveri vain. -Onko hän poikaystäväsi? -On ja ei, seurustelemme, mutta se ei ole mitään vakavaa. -Muuttako toi tänne? – Ei tietenkään, minun yksiööni mahtuu vain kaksi. Sinä Joonatan ja minä. -Makeeta, tykkään sinusta Helmi. Voisinko minä olla sinun poikaystäsi? -Sinähän olet, mussukkani. Joonatan muiskautti märän pusun Helmin poskelle.

-Mitä haluat kuulla iltasaduksi? -No en ainakaan prinsessajuttuja. Nyt tiedän, pelataan Unoa. Helmiä hymyilytti. Oliko poika saanut yliannostuksen satuja. Peli-ilta kuulosti vaihteeksi hyvältä. -Arvaa mitä, minulla on pannukakku uunissa. Maistuisiko se pelin tiimellyksessä. -Olet lempitätini Helmi. Niinhän se oli, että tie miesten sydämiin käy lettujen ja pannukakun kautta. Sen tiesi jo Mama Maddalena.

PINKKI MALLISTO

Pannukakun tuoksu herätti Toivon. Tuoksu olisi herättänyt vaikka kuolleen. Missä hän oli? Tuollahan oli Helmi, mutta kuka hänen seurassaan oli? -Hei, tule Toivo syömään iltapalaa, saat pannaria ja mansikkahilloa. Sellaista kutsua ei voinut vastustaa, vaikka päätä särki. -Oletko sinä oikea taiteilija? Joonatan kysyi epäilevänä. -No jaa, ainakin yritän. -Makeeta, näytätkö minulle joskus töitäsi? -Näytän, vaan en tänään. Painun pannarin jälkeen takaisin pehkuihin. Taiteilijaelämä on pirun raskasta. Mies nukahti syötyään viisi palaa pannukakkua. Hän näki unissaan muotikuvia. Minähän voisin ihan oikeasti suunnitella oman malliston. Sehän voisi olla vaikka lopputyöni.

-Toivo, saat stipendin. Kukaan meistä opettajista ei olisi uskonut, että yllät jatkuvasti uusiin saavutuksiin. Pinkinpunainen mallistosi on huikea. Onnea ja menestystä urallesi. Tunnelma oli katossa taidekoulun päättäjäisissä. Toivon riemulla ei ollut rajoja. Miten tähän oli tultu, sitä hän ei itsekään ymmärtänyt. Tässä hän oli, vastavalmistunut kuvataiteilija ja nyt myös tekstiilitaiteilija. Jippii, hyvä minä, hän hihkui. Nyt menen ja kilistän Helmin kanssa voitonmaljat. Jos Joonatan on paikalla, hän voi kilistää kanssamme cocista. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Tarina jatkuu – luku 14