matkustan ympäri maailmaa – luku 20

Nauravainen rastatukkainen Roope saapui eräänä kauniina syyspäivänä kitara olalla linnaan. Ellinoora otti hänet ihastuneena vastaan. Mikä silmänilo tämä poika olikaan. Tänne kaivattiinkin jo herrahenkilöitä. Roope asettui heti taloksi. Hän sai tornikamarin käyttöönsä. Sieltä alkoi tuota pikaa kuulua kitaran säveliä.

Seuraavana aamuna päiväkodissa oli odottava tunnelma. Puskaradio oli kertonut, että uusi opettaja oli saapunut.

-Onkohan se kauhean ankara, lapset jännittivät. He seisoivat rivissä. Lastenhoitaja oli sitonut neekerityttöjen hiukset sieville saparoille.

-Hei lapset, minä olen Roope, kertokaapa teidän nimenne. Lapset pysyivät totisina ja sanoivat ujoina yksi kerrallaan nimensä.

– Hei minä tiedän, lauletaan yhdessä tutustumislaulu. Roope otti kitaransa ja aloitti:

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan. Jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan. Saavunpa keskelle Ranskan maan, laukussa leipää ja piimää vaan. Yksin ei tarvitse ollakaan nyt uuden ystävän saan. Kun sanon PÄIVÄÄ, hän sanoo BON JOUR.

Lapset olivat heti leikissä mukana. Pian luokasta kuului: KONNICHI WA, TRASTUI, HOW DO YOU DO, PÄIVÄÄ.

Päivä sujui rattoisasti. Kylän lapset olivat aluksi tuijottaneet suut pyöreinä tummapintaisia päiväkotikavereita. Nyt Roope sai kaiken huomion. Mies laulatti lapsia pitkin päivää.

-Tehdään ryhmätöitä. Saatte kavereiden kanssa hakea pihalta syksyn lehtiä. Minulla on tässä liimapuikkoja. Jokainen ryhmä sommittelee värikkään kollaasin. Saamme niistä hienoja tauluja näille seinille.

Lapset kirmasivat iloisina pihalle. Siellä kasvoi komeita tammia ja lehmuksia. He keräsivät kilvan kauneimmat lehdet talteen. Tuota pikaa niistä syntyi värikkäitä taideteoksia. Kylän lapset tutustuivat yhteisessä puuhassa linnan suojatteihin. Kohta he eivät enää huomanneetkaan, että näiden ihonväri oli erilainen kuin heidän.

Roope vihelteli tyytyväisenä, kun hän päivän päätteeksi esitteli Kuningatar Ellinooralle ja Kuningas Henrikille taidenäyttelyä.

-Lapset näyttivät viihtyvän. Jatka poika vain samaan malliin. Ellinoora oli tyytyväinen. Hän oli jännittänyt, miten lapset pärjäävät keskenään. Leikin varjolla kaikki sujui paremmin kuin hyvin.

-Tänään meillä on urheilupäivä, Roope kertoi aamulla lapsille. Onko kukaan pelannut jalkapalloa? Toin oman pallon varmuuden vuoksi.

-Hei, minulla on pallo, Leonardo viittasi.

-Hyvä, saat olla toisen joukkueen kapteeni. Olisitko sinä Kleopatra toinen kapteeni? Joukkueet muodostettiin ja peli alkoi. Lapset oppivat nopeasti, mistä oli kyse. Sehän oli ihan helppoa. Palloa potkittiin ja yritettiin saada se toisen joukkueen maaliin. Huteja tuli, mutta kun joku onnistui, kaikki hurrasivat. Vastustajatkin. Tämä oli kivaa.

-Ruokatunti, kaikki syömään, Kokki Kekäle huhuili. Lapset huomasivat, että pelin tuoksinassa oli tullut kiljuva nälkä. -Saatte lempiruokaanne, spaghettia ja jauhelihaa, neidit ja herrat olkaa hyvät.

Kylän lasten vanhemmat ihmettelivät, miten heidän riehakkaat lapsensa olivat nykyään iltaisin umpiväsyneitä. Hyvä ruoka ja liikunta sen tekevät, he totesivat tyytyväisinä. Olipa hieno juttu, että saimme oman päiväkodin ja sinne mukavan opettajan. Lapset eivät muusta puhukaan kuin Roopesta.

Tarina jatkuu – luku 21

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.