Roosa tuijotti peiliin. Ei voi olla totta. Leuassa helotti kirkkaanpunainen finni. Koulupäivä oli ollut kamala. Matikankokeista tuli huono numero. Ruokalassa oli tarjolla vain maksalaatikkoa, jota hän inhosi. Paistetut makeat rusinat olivat ällöttäviä. Onneksi oli perjantai. Viikonloppuna hän käpertyisi peiton alle ja söisi suklaata. Tumma appelsiinilla maustettu oli hänen suosikkinsa. Roosa oli luonut kaipaavia katseita Simon suuntaan. He olivat kavereita, mutta poika näytti juttelevan vain luokan suosituimpien tyttöjen kanssa. Roosa oli heittänyt harmistuneena koulurepun selkäänsä ja laahustanut karkkikaupan kautta kotiin.

Hän laski kuumaa vettä ammeeseen. Lojuminen kylvyssä kuulokkeet korvissa helpotti hieman. Hän kietoutui paksuun froteepyyhkeeseen. Peili oli huurussa. Roosa piirsi siihen silmät ja alaspäin kaartuvan suun.
-Lällällää, Roosa on ruma, Roosalla on näppy leuassa, irvistelevä tyyppi hyökkäsi peilin nurkasta huutelemaan. Roosa kirkaisi. -Kuka sinä olet?
-Minä olen Ilkku, ähäkutti, kukaan ei tykkää sinusta. Sinä olet rumarumaruma, se ilkkui.
-Painu tiehesi senkin ilkimys. Roosa pyyhkäisi peiliä ja Ilkku hävisi nauraa räkättäen näkyvistä.

-Roosa, puhelimeen, täällä on joku Simo, äiti huuteli.

-Hei, tuutsä huomenna elokuviin mun kanssa? Yritin huutaa koulussa perääsi, mutta et kuullut, Simo kysyi.
-Voin mä tulla. Roosan päivä kirkastui hetkessä.

Seuraavana päivänä kylpyhuoneen peili oli taas huurussa. Roosa piirsi siihen sormellaan hymynaaman.
-Moi Roosa, näytät hyvältä. Finni on hävinnyt ja silmäsi vilkkuvat, naurava naama kurkisteli peilin takaa.

-Kuka sinä olet, Roosa hämmästeli.
-Minä olen Välkky, tykkään sinusta.
-Hei minäkin tykkään sinusta, mutta nyt täytyy kiitää. Simo odottaa. Roosa suihkautti hiuslakkaa ja heitti lentosuukon Välkylle.

Ilkku suuttui. -Senkin mielistelijä, se näytti kieltään Välkylle. Tämä näki peilistä Roosan suihkupullon. Se ylettyi hädin tuskin siihen.
-Tästä saat ilkimys. Välkky suihkautti lakkaa Ilkun silmille. Tämä pyörtyi hetkeksi ja pudota mäiskähti pesualtaaseen.

-Mistä kummasta näitä ötököitä pääsee sisälle? Äiti oli tullut kylpyhuoneeseen. Hän nappasi Ilkun käteensä ja heitti sen kannelliseen roskakoriin. Sieltä kuului hetken rapinaa. Pian ääni hiljeni. Kylpyhuoneessa kaikui vain tuulettimen vaimea suhina. Mutta jos oikein tarkkaan kuunteli, peilin takana joku hyräili ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa”. Ehkä hyräily olisi saanut tummemman sävyn, jos Välkky olisi tiennyt, että kolossa sen yläpuolella oli juuri kuoriutumassa uusi elinvoimainen ja nälkäinen Ilkku-vauva.