Kerro kokemuksistasi ja tuntemuksistasi koronaviruksesta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle!

Mitä tunteita ja ajatuksia koronaviruksen leviäminen maailmalla ja Suomeen on herättänyt? Onko sinulta tai lähipiiriisi kuuluvalta testattu koronavirusta tai oletko joutunut kotikaranteeniin? Kerro, miten korona on vaikuttanut arkeesi, työssäkäyntiisi tai opiskeluusi. Voit kirjoittaa myös kotikaranteeniin varautumisesta, matkasuunnitelmien muuttumisesta tai siitä, miten aihetta on mediassa käsitelty.

Tässä minun tarinani otsikolla CHIANG MAISTA KOTIKARANTEENIIN

”Long live the King”. Kukin ja keltaisin silkkinauhoin koristetut valtavankokoiset kuninkaan valokuvat koristivat Chiang Main katukuvaa. Tuk-tukien kuljettajat tarjosivat innokkaasti kyytejä ja punaiset lava-autot toitottivat torvia. Kävelin mieheni Jussin kanssa vanhassakaupungissa kanavakadun varrella. Suihkulähteet solisivat ja lotukset kukkivat. Tha Pae portilla turistit ottivat valokuvia toisistaan kyyhkysparvien keskellä. Kultaiset buddhat katselivat arvoituksellinen ilme silmissään temppeleissä poikkeavia matkailijoita. Kaikki oli niin kuin ennenkin. Vai oliko sittenkään? Liikennettä oli normaalia vähemmän, turisteja samoin. Kiinalaisia seurueita ei näkynyt.

Olimme jokakeväiseen tapaan maaliskuussa 2020 runsaan kolmen viikon lomamatkalla pohjois-Thaimaassa. Täällä vuoristossa ei ollut niin kuuma kuin etelässä ja eläminen oli mukavan edullista. Chiang Mai on kulttuurikaupunki, ei mikään turistirysä. Arvostimme, että meillä eläkeläisillä oli mahdollisuus lyhentää pitkiä talvikuukausia auringon lämmössä.

Ilmassa oli kuitenkin uhkakuvia – kirjaimellisesti. Luimme The Thaiger -sivustolta, että Chiang Main ilmanlaatu on näin keväisin yksi maailman huonoimmista. Tämä johtuu siitä, että maanviljelijät polttavat olkia ja nihkeälehtisiä kasveja. Taivas oli todellakin tuhkanharmaa ja ilmassa oli savunhajua. Se ei kuitenkaan meidän lomanviettoamme pahemmin häirinnyt. Hotellin uima-altaalla aurinkovarjojen alla oli suloista lueskella ja viettää laatuaikaa allasbaarissa. Kunnes uhkakuvista tuli totta.

Koronavirustartunnat Kiinassa olivat tiedossa jo lähtiessämme matkaan. Se ei kuitenkaan huolestuttanut. Kiina oli kaukana. Luin aamuisin kannettavalta tietokoneeltani Suomen uutisia. Aamu toisensa jälkeen ne muuttuivat rankemmiksi. Tartuntoja raportoitiin nyt Euroopassa. Luin nopeasti kasvavista luvuista Italiassa ja Espanjassa. Sitten todettiin ensimmäiset tapaukset Suomessa. Tuli päivä, kun Suomen ulkoministeriö kehotti kansalaisiaan palaamaan pikaisesti kotiin. Huolestuimme. Selasin vatsanahka piukeana paluulentoja. Finnairin sivuilla oli linkki, jonka avulla pystyi muuttamaan varattuja lentoja. Siis jos oli paikkoja. Onnistuin aikastamaan paluutamme tasan vuorokaudella.

Siitä seurasi uusi huoli. Piti aikaistaa myös paluulentoa Chiang Maista Bangkokiin. Halpalentoyhtiö ThaiVietJet ilmoitti, että lentomme on seurannassa ja peruutuksia voi tulla. Varasin varmuuden vuoksi paluulennon myös Bangkok Airwaysilta. Lisäkustannus oli pieni hinta mielenrauhasta.

Kun paluuseemme oli aikaa enää viikko, uutiset muuttuivat päivä päivältä rajuimmiksi. Eurooppa sulki rajojaan ja lentoja peruutettiin. Chiang Maista oli tullut lähes aavekaupunki. Isossa hotellissamme vanhankaupungin sydämessä oli hiljaista. Tuntui että olimme lähes ainoat turistit. Onneksi lähikorttelin ruokakauppa Seven Eleven ja thairavintolat olivat auki. Ruokaa ja juomia riitti, mutta ruokahalu ei ollut ennallaan. Tunsimme jopa pientä syyllisyyttä, että meillä oli kaikki hyvin kauhu-uutisten keskellä.

Jännitin viime hetkille asti selviämmekö kuumeen mittauksista, lentääkö kone, onko lentokenttähotelli auki, ehdimmekö ajoissa Finnairin kotimaan lennolle. Kyllä, ehdimme, selvisimme ja vedimme hengityssuojaimien takana syvään henkeä, kun istuimme Finnairin täpötäydessä koneessa matkalla Suomeen. Helsingissä kuulutettiin, että kaikki ulkomailta palaavat joutuvat kahden viikon kotikaranteeniin, kontakteja pitää välttää ja julkisten kulkuvälineiden käyttö ei ole suotavaa. Miten päästä Hämeenlinnaan, jos bussia ei saa käyttää? Olimme kansalaistottelemattomia, poikkesimme pikaisesti lentoaseman ruokakaupassa ja matkustimme vähin äänin expressbussilla kotiin. Miten hyvältä tuntuikaan olla turvallisesti perillä. Varsinkin kun kuulimme, että Thaimaassa astui heti lähtömme jälkeen voimaan poikkeustila.

Vietämme nyt laatuaikaa kerrostaloasunnossamme. Suunnittelin, että pakenemme mökillemme Vanajaveden rannalle. Se ei ollut hyvä idea, sillä mökkikunnat eivät pidä suotavana altistumista viruksille. Lapsia ja lastenlapsia emme saa tavata. Onneksi voimme vaihtaa kuulumisia puhelimen ja netin välityksellä. Myös kaikki harrastustoiminta on siirtynyt verkkoon. Kuntoilla voi kotona, hulavannekin löytyy ja lenkkeillä saa. Olemme kiitollisia, että seikkailu on meidän osaltamme onnellisesti ohi ja olemme toistaiseksi terveitä. Niin myös läheisemme. Näinä epätodellisina aikoina ymmärtää, miten tärkeitä elämän perusasiat ovat.

Kirjoitin matkamme aikana blogia hikipisarat.net. Lukijoita oli enemmän kuin koskaan. Päivitin kotiin palattuamme tunnelmat myös facebookiin. Liikutuin, miten monet ystävät ja tuttavat kävivät tykkäämässä ja toivottamassa tervetulleiksi. Tuli hyvä tunne siitä, että emme ole yksin poikkeusolosuhteissa.