tuuli odottaa vauvaa – luku 44

-En tiedä miten tämän kertoisin. Minä saan vauvan, Tuuli uskoutui Helmille eräänä syksyisenä päivänä. Tytöt olivat ostoskeskuksessa kahvilla. Helmi hämmästyi.

-Halusitko sitä todella vai oliko se vahinko?

-Kierukka petti, lääkäri sanoi että näin voi käydä. En ole ainoa.

-Tietääkö Sauli?

-Ei vielä, minua pelottaa kertoa.

-Haluatko pitää sen?

-Haluan, olen kovasti toivonut toista lasta. Joonatankin on kysynyt monta kertaa, koska hän saa pikkuveljen tai pikkusiskon. Olemme pärjänneet hyvin kahdestaan. Pärjäämme varmasti myös vauvan kanssa.

-Hei, anna nyt Saulillekin mahdollisuus. Teidän pitää puhua. Minä tiedän, kutsu Sauli teille illalliselle. Ostetaan jotain hyvää. Joonatan ja Lauri voivat tulla minun luokseni.

-Helmi, hyvä idea. Sopiiko jo huomenna? Siis jos Saulille sopii. Ilmoittelen.

Sauli otti Tuulin kutsun iloisena vastaan. Oli mukava tapailla, vaikka ei tämä tainnut olla kovin vakavaa. Erosta oli kulunut vasta vuosi. En ole vielä valmis sitoutumaan, Sauli tuumi.

Kun Tuuli kertoi tulevasta perheenlisäyksestä, Sauli kauhistui. Nyt kaikki alkaisi taas alusta. Yövalvomiset, vaipat, tuttipullojen pesu. Elämästä olisi hauskuus kaukana.

-Oletko varma, että minä olen isä?

-Sauli, arvasin ettet ilahtuisi. Tämä oli silkka vahinko. En halua sitoa sinua.

-Mietitään Tuuli, kyllä me tästä selviämme. Tämä tuli vaan niin äkkiä.

Tuuli purskahti itkuun.

-Haluan pitää tämän lapsen. Rupea isäksi tai sitten et. Lähde nyt, minun pitää rauhoittua.

Sauli lähti. Hän ei tiennyt miten suhtautua yllättävään uutiseen. Kyllä hän Tuulista piti, mutta lapsi muuttaisi elämän perusteellisesti.

-Helmi, ei tästä mitään tule. Sauli pelästyi. Minulla on jo yksi isätön lapsi. Eiköhän tässä sarjassa toinenkin onnistu.

-Oletko kertonut Joonatanille?

-Kerroin ja poika riemastui. Hän odottaa tyttöä. Oletko tukenani?

-Totta kai olen. Voin tulla kanssasi vaikka synnytykseen.

-Taitaa olla parasta, että olet silloin Joonatanin kanssa. Kyllä minä pärjään.

Saulista ei kuulunut viikkoihin mitään. Sitten eräänä kauniina syysiltana hän ilmestyi Tuulin oven taakse neilikkakimppu kädessään.

-Tuuli, tulin kosimaan. Tuletko vaimokseni?

Tuuli hämmästyi niin, että pudotti maljakon kädestään.

-Et ole tosissasi.

-Olen kyllä. Olen miettinyt, että tämä on parasta mitä meille voi tapahtua. Saan suloisen vaimon, pienen yhteisen lapsemme ja isoilla pojilla on seuraa toisistaan.

Tuuli oli sanaton. Hän oli jo tuudittautunut yksinhuoltajan todellisuuteen.

-Sauli, oletko nyt ihan varma?

-Varmempi kuin koskaan. Pidetään pienet häät ja lähdetään kahdestaan häämatkalle. Äitini on luvannut tulla kotimieheksi. Joonatan voi tulla meille. Tuuli purskahti itkuun.

-Sauli, taidan tykätä sinusta.

Joonatan oli innoissaan.

-Helmi, oletko kuullut että meille tulee vauva? Äiti ja Sauli on menossa naimisiin. Tulethan häihin?

-Tulen ilman muuta jos saan kutsun.

-Tietysti saat. Äiti ja Sauli lähtee viikoksi Kanarialle. Minä menen Laurin kotiin. Laurin mummo hoitaa meitä. Se on luvannut paistaa lettuja vaikka joka päivä.

Helmi nauroi. Hyvin oli pullat uunissa.

Tarina jatkuu – luku 45

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.