pe 25.9.2020

Saariselällä sataa. Tunturit ovat kadonneet. Mökki on lämmin ja kodikas.

Asumme aivan kylän keskustassa Journalistiliiton Uutistunturissa. Paikka on tuttu ja hyväksi havaittu.

Saimme Annan, Samun ja Miskan matkaseuraksi. Vietämme täällä vain pitkän viikonlopun. Sekin on työssäkäyville ja koululaisille juhlaa.

Saavuimme eilen puolen päivän aikaan. Jussi jäi lepäämään rasittavan matkan jälkeen.

Me muut kirmasimme auringonpaisteessa tunturiin. Iisakkipään rinteelle oli valmistunut Aurorapolku sitten edellisen käynnin.

Päivän kohokohta oli kun pojat pääsivät syöttämään lapintiaisia. Linnut olivat uskomattoman kesyjä.

Illalla ohjelmassa oli vain kotiruokaa, sauna ja nukkumaanmeno. Yöuni oli raskas.

Näin unta, että voitin arpajaisissa 16 miljoonaa. Aamuyö kului mukavasti uneksiessa, mitä sillä tekisin.

Koko aamupäivän satoi, mutta sääennuste lupasi iltapäivällä poutaa. Toden totta, kahdelta paistoi aurinko. Anna ja pojat ottivat varman päälle ja lähtivät kylpylään. Me Jussin kanssa teimme pienen maastolenkin.

Illalla kokkasimme poikien lempiruokia, jauhelihakastiketta ja spaghettia.

Miska ja pappa sytyttivät takkatulen. Iltapalaksi nautimme rommiteetä (aikuiset), suklaamuroja (lapset) ja takkamakkaraa.

la 26.9.2020

Lauantai oli tunturipäivä. Hurautimme tilataksilla Kaunispään huipulle.

Jussi majoittui munkkipossun ja kahvin äärelle huippukahvilaan. Anna, minä ja pojat teimme kävelylenkin Kaunispään rinteellä.

Maaruska oli jo haalistumaan päin, mutta kaunista oli siitä huolimatta.

Tunturit siinsivät horisontissa. Nuoriso käveli alas Saariselän keskustaan. Me Jussin kanssa turvauduimme autokyytiin.

Illalla kävimme ulkona syömässä. Tunturihotellin Kaltio-ravintola tarjosi poronkäristystä ja nieriää. Kyllä maistui. Huomenna on tällä erää viimeinen retkipäivä. Paluumatka kohti etelää alkaa illalla.

ma 28.9.2020

Kotona ollaan ja pitkä matka on takana. Otimme Annan kanssa ilon irti viimeisestä retkipäivästä.

Lähdimme aamupalan jälkeen valloittamaan Iisakkipäätä. Jussi jäi kotimieheksi ja pikkupojat viihtyivät pelikännyköiden äärellä. Kun palasimme kahden ja puolen tunnin vaelluksen jälkeen, Miska kysyi, joko te kävitte.

Maisema oli kuvankaunis pakkasyön jälkeen. Aurinko oli noussut Iisakkipään huipun takaa ja kultasi rinteen.

Kun pääsimme puurajan yläpuolelle, tunturimaisema oli upea.

Yllättävää oli, ettei huipulla tuullut. Muistan monta retkeä, jolloin anorakin hupun saa nyörittää tiukasti, että pääsee tuulen tuiverruksessa eteen päin.

Nautimme lounaaksi pyttipannua, sillä ruuan tähteitä oli runsaasti. Iltapäivä vierähti vikkelään. Mökissä oli kaikki mukavuudet, mutta edulliseen hintaan kuului loppusiivous.

Golden Linen bussi otti meidät kyytiin Tunturihotellin pysäkiltä. Yöjuna Rovaniemeltä Helsinkiin oli uskomattoman pitkä. Meillä oli vierekkäiset makuuhytit.

Katselimme aamun valjetessa hienoa usvaa, joka teki maisemasta sadunomaisen. Heipatimme Annaa Hämeenlinnassa ja hurautimme komeasti taksilla kotiin. Se oli huomattavasti helpompaa kuin menomatkalla. Patistin silloin Jussia kävelemään reippaammin. Oli täpärällä, että mies ehti junaan. Nyt on kaikki hyvin ja meillä hyvät muistot Lapin lomasta.