viikonloppu 2-4.10.2020

Olen hurahtanut Hämeen kesäyliopiston tarjontaan. Ensimmäinen kokemus oli kuvataiteen aineopinnot yhteistyössä Rovaniemen yliopiston kanssa. Viime vuonna osallistuin Turun yliopiston järjestämiin kulttuurihistorian perusopintoihin. Nyt vuorossa on kirjoittamisen perusopinnot. Emoyliopisto on Jyväskylä.

Ohjelmassa piti olla kuusi lähiopetusviikonloppua HAMK:n tiloissa täällä Hämeenlinnassa. Pari päivää sitten tuli tieto, että opetus tapahtuu etänä Zoom-ohjelmalla. Se tarkoittaa, että istun läppärin äärellä perjantai-illan ja lauantai sekä sunnuntaipäivät. Vieressä on kahvimuki ja vähän naposteltavaa. Voihan sitä viikonlopun näinkin viettää.

Meitä kurssilaisia on 16. Joukossa on jopa yksi kiintiömies. Opettajia on neljä. Ensimmäisenä vuorossa oli Niina Mero. Sympaattinen tapaus. Hän on uusi tuttavuus. Seuraavat olen tavannut kurssien merkeissä. Olemme hyvissä käsissä, sillä Taija Tuominen, Niina Hakalahti ja Päivi Haanpää ovat huippuopettajia.

Ensimmäisen kirjoitustehtävän aihe oli MIKSI KIRJOITAN.

Kirjoitan, koska se tekee onnelliseksi. Kirjoittaminen on ollut kuvataiteen ohella yksi elämän suuria löytöjä. Olen aina piirtänyt, maalannut ja kirjoittanut. Sain ensimmäisen punakantisen lukollisen päiväkirjan yhdeksänvuotiaana. Kuvittelin, että päiväkirjaa pitää kirjoittaa joka päivä. Eihän se onnistunut. Kun ymmärsin, että kirjoittamalla voi jäsentää elämää, joku lukko avautui.

Sukututkimus on tämän päivän sana. Miten mielelläni olisinkaan lukenut vanhempieni ja isovanhempieni elämästä. Vanhempieni kirjeenvaihto rajoittui kihlausaikaan. Kun äiti oli raskaana ja odotti minua, he  muuttivat yhteen ja kirjeet loppuivat. Minulla on materiaalia enemmän kuin lapseni tai lapsenlapseni jaksavat lukea. Kirjoitan blogia, josta he bongaavat perhekuvia aina tarpeen mukaan. Kirjoitan ja kuvitan tänä päivänä lastenlapsille satuja. Ehkä he joku päivä osaavat arvostaa niitä. Yritystä siis on.

Sain aikaiseksi vilkkaan keskustelun kirjoittamisen merkityksestä jälkipolville. Toivon todella, että lastenlapset jaksavat joskus lukea tekstejäni ja että he ymmärtävät olevansa osa sukupolvien ketjua.

Toisen kirjoitustehtävän aihe oli laatia vastustamaton kirjeenvaihtoilmoitus tositarkoituksella. Tekstit olivat hulvattomia. Sunnuntaina opettaja jakoi meidät kolmen hengen ryhmiin. Saimme kukin pelikortin hullunkurista perheistä. Minun tarinani sankari oli Olli – Leipurin poika. Ideana oli yhdistää kolmen kirjoittajan tarinat yhdeksi kokonaisuudeksi. Harjoitus oli hauska ja samalla opimme pikku hiljaa tuntemaan toisiamme.

Kurssi jatkuu marraskuun puolessa välissä. Kotitehtävänä on laatia HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma. Sen lisäksi tavoitteena on kirjottaa 3-5 sivuinen essee lähdeluetteloineen ja viitteineen. Materiaalia löytyy Hämeen kesäyliopiston ja Jyväskylän yliopiston Moodleista sekä lisäksi kaksi omavalintaista luovan kirjoittamisen opasta. Siinäpä haastetta.