runoja pikkujouluaikaan

ke 18.11.2020

En olisi uskonut, että luen vapaaehtoisesti runoja oikein urakalla. Tähän asti valikoimassa on ollut romaaneja, dekkareita, taide- ja keittokirjoja. Sysäys tähän runojuttuun tuli kesäkursseilta tutulta opettaja Niina Hakalahdelta. Hän vetää joulukuussa seuraavan etäopetusjakson kirjoittamisen perusopinnoissa.

Lämpimästi tervetuloa runouden äärelle 11.– 13.12. Zoomin välityksellä.
Jos haluatte orientoitua kurssille, käykää kirjastossa selailemassa ja
lainaamassa runoteoksia – mahdollisimman monenlaisia. (Vinkki
lukemiseen: ei tarvitse yrittää ymmärtää, kunhan altistaa itsensä
sanoille.)

Minä käännyin runoilijaystävä Ilman puoleen ja kysyin, mitä hän suosittelee tällaiselle noviisille. Tapasimme eilen ja Ilma toi omasta kirjahyllystään pinon runokirjoja. Olen selaillut niitä jo vähän.

Opettajan tehtävänanto jatkui. Hän pyysi kirjoittamaan runon, mutta sen palautus on vasta kurssin jälkeen. Tarkoitus on kirjoittaa silloin uusi runo ja pohtia oppimispäiväkirjassa, mitä eväitä kurssi antoi lyriikkaan.

Yllätin itseni kirjoittamalla runon. Tein pitkän kävelylenkin linnanpuistossa Vanajaveden rannalla. Aamu oli harmaa ja tihkusateinen. Kännykkä kilahti. Katsoin viestin, joka kehotti kokemaan tämä päivä uudelleen. Siinä runoni lähtökohdat. Niin ja ne naakat. Ne parveilivat edellisenä iltana ikkunan alla. Ilma oli täynnä kirkunaa ja aamulla katukiveys oli valkotäplikäs.

AUTIOLLA RANNALLA MALLORCALLA TASAN VUOSI SITTEN

naakkaparvi jähmettyneenä pihapuussa
taputan käsiä
siiveniskuja, kirkunaa, kauhua
puun alla valkoisia roiskeita
kuin palasia revitystä pitsiverhosta
märkiä, hylättyjä

sade osuu kasvoille
tuulenpuuska ravistaa koronakiharoita
katson autiota hiekkarantaa
laulun säkeet soivat päässä
marraskuu, kuukausista julmin

puhelin kilahtaa
koe tämä päivä uudelleen – hymiö
kuvassa sama maisema ja kuitenkin eri
autio ranta Mallorcalla
kuin enteillen tulevaa turistikatoa

pe 20.11.2020

Eilen oli jännittävä päivä. Seurasin lähes kolme tuntia Opetus- ja kulttuuriministeriön jatkuvan oppimisen uudistuksen sidosryhmäseminaaria. Kaikki tämä vain sen vuoksi, että Anna tytär osallistui kutsuttuna paneeliin.

VUODEN OPPISOPIMUSOPISKELIJA ANNA PANEELIKESKUSTELUSSA PÄÄTTÄJIEN KANSSA

Jännitin vatsa piukeana, kun Anna sai puheenvuoron, mutta mikrofoni ei toiminut. Onneksi hän sai sen kuntoon ja puhui reippaasti oppijan näkökulmasta. Hyvä Anna!

IMMON JA TERTUN KANSSA PÄIVÄKAHVILLA

Iltapäivällä meillä oli ilo tavata pitkästä aikaa ystävämme Terttu ja Immo. Kävimme leivoskahvilla kahvila Marengissa Eteläkadulla. Terttu oli varannut meille viehättävän perähuoneen.

FRESKONÄYTTELY KUVIA HIEKASSA

Kävimme kulttuurikierroksella Hämeenlinnassa. Galleria Paperihuoneella on vielä runsaan viikon ajan freskonäyttelymme. Jatkoimme matkaa pääkirjastolle ja sieltä viehättävään Villa Vaskeen.

Tänäänkin on haasteellinen päivä, sillä olen lähes puolen vuoden tauon jälkeen lähdössä junamatkalle pääkaupunkiseudulle. Annalla on iltamenoja. Niinpä mummi lupautui lapsenvahdiksi korona-aikaa uhmaten.

KIMONOKORTTEJA ROOMAAN

Selasin joka-aamuiseen tapaan facebookia. Oli ilo saada tervehdys kaukaa Roomasta. Sara on tuttu parin vuoden takaiselta Nazzanon taidematkalta. Kimononeitoseni pääsivät valloittamaan maailmaa:)

ma 23.11.2020

Uusi puuhaviikko on alkamassa. Lauloimme muutama päivä sitten paljon onnea vaan marraskuun syntymäpäiväsankareille Samulle, Visalle ja Miikalle. Perjantaina kävin Malmilla yökylässä. Palasin lauantaina turvallisesti Annan ja poikien seurassa Hämeenlinnaan.

Päivän kohokohta oli, kun kävimme Bio Rexissä elokuvissa. Risto ja Nelli pärjäsivät rooleissaan ehdottomasti luontevammin kuin aikuiset.

MISKA, ANNA JA SAMU KOTILOUNAALLA – TARJOLLA JOGURTTIKALAA JA PERUNOITA

Freskonäyttelymme on avoinna vielä tämän viikon. Olen yllättynyt, miten monet kävijät ovat olleet kiinnostuneet tekniikasta. Paula on saanut myytyä muutaman. Minunkin töitäni on ihailtu. Odotan toivorikkaasti ostopäätöstä. Kimonkortit ovat käyneet hyvin kaupaksi. Ehkä niistä välittyy tekemisen ilo.

jatkuu illalla:

Kävelin iltapäivällä tihkusateessa kuntosalille. Olen yleensä perillä ennen Jussia, vaikka hän lähtee samaan aikaan autolla. Puhelin pirahti. Tiina-Katriina soitti, voinko käydä laittamassa punaisen täpän Kimono-freskoon. Se on myyty.

KIMONOFRESKO

Ilahduin, mutta olisin ilahtunut enemmän, jos joku muu olisi mennyt kaupaksi. Olin suunnitellut Kimonoa jo omalle seinälle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.