ma 25.10.2021

Lähdimme Jussin kanssa Taysiin tasan kolme viikkoa sitten. Kyseessä oli aivoleikkaus ja ennuste, että Jussi pääsee leikkusta seuraavana päivänä kotihoitoon. Toisin kävi. Nyt takana on kaksi aivoleikkausta, sairaalakierre Tays – Vanajaveden sairaala – Tays – Hämeenlinnan keskussairaala ja palautus Vanajaveden sairaalaan. Jussi on eristyksessä sairaalabakteerin vuoksi. Minä, joka olen perusrauhallinen, olen ollut jatkuvasti hermona, sillä järkytyksiä on riittänyt.

Pahin oli runsas viikko sitten, kun Jussi putosi sängystä, sai aivoverenvuodon ja kiidätettiin ambulanssilla leikkaukseen. Kyydissä oli anestesialääkäri. Minulle kerrottiin puhelimessa, että tilanne on vakava. Onneksi syyslomalaiset olivat silloin tukena.

Nyt tilanne vaikuttaa paremmalta, sillä haavat ovat parantuneet ja tikit poistettu. Jussi oli aluksi sekava eikä tiennyt missä oli ja mitä oli tapahtunut. Sängystä putoaminen johtui siitä, että hän halusi pois ahdistavasta häkistä ja kipusi yöllä laidan yli. Nyt hän on täysihoidossa yksityishuoneessa. Käyn joka päivä katsomassa kertakäyttökäsineet kädessä ja muoviessu edessä.

Vaikka olen ”vapaalla”, ei se siltä tunnu. Käyn tunnollisesti lenkillä päivittäin, mutta kotona en saa mitään järkevää aikaan. Ehkä ei tarvitsekaan.

ke 27.10.2021

Sairaalakäynneistä on tullut jo rutiini. Jussi toivoo tuliaisiksi syntisiä viinereitä. Vien niiden lisäksi hedelmiä ja luettavaa. Jussilla on koti-ikävä. Kyllä minullakin olisi, jos pitäisi olla vankina pienessä sairaalahuoneessa.

Pikku-Miska täytti eilen seitsemän vuotta. Lauloimme Jussin kanssa puhelimessa. Anna laittoi illalla kuvan juhlatunnelmista.

pe 29.10.2021

Olin eilen jo varhain lenkillä. Järven yllä oli melkoinen sumu.

Luvassa on vuodenaikaan nähden lämmin viikonloppu. Nuorisolla on menoja, joten taidan viettää sen yksin vierailuaikoja lukuunottamatta.

Kävin eilen pitkästä aikaa teatterissa. Jopa ensi-illassa. Järki ja tunteet kosketti, vaikka tarina oli elokuvasta tuttu. Tunsin hetken huonoa omaatuntoa, kun Jussi ei ollut mukana. Järkeilin, että ei minua kukaan kiitä, vaikka istuisin kaikki illat kotona. Ehkä menen viikonloppuna elokuviinkin.

En mennyt elokuviin, mutta pitkästä aikaa taidenäyttelyn avajaisiin. Samuli Heimonen on tuttu kahdelta maalauskurssilta Ahlmanilla. Galleria Koneessa oli koiria enemmän kuin koskaan. Kirjoituksia Koneesta -ryhmämme kokoontuu siellä ensi viikolla maalausten inspiroimana.

la 30.10.2021

Sairaalakierre jatkuu eikä loppua ole näkyvissä. Olin taas eilen terveyskeskuksen sairaalan vuodeosastolla katsomassa Jussia. Hän nuokkui pyörätuolissa. Kun ruoka tuli neljältä, huomasin, ettei maitolasi pysynyt vasemmassa kädessä. Se oli aivan veltto. Hälytin hoitajat, jotka soittivat päivystävälle lääkärille. Jussi kiidätettiin keskussairaalan ensiapuun.

Pyysin, että hoitaja soittaa minulle heti, kun tiedetään, mistä on kysymys. Soitto tuli vasta lähempänä puolta yötä. Jussi oli saanut aivoinfarktin, jota ei voitu leikata ei liuottaa. Lääkärit olivat konsultoineet Taysia ja päätyneet lääkehoitoon. Menen iltapäivällä katsomaan potilasta. Tuntuu, että tilanteet vaihtelevat jatkuvasti ja aina vaan huonompaan suuntaan. Hoitajan mukaan kuntoutus aloitetaan heti, kun mies pystyy seisomaan, mutta kotiuttamiseen menee viikkoja ellei kuukausia. Tuntuu kurjalta.

Löysin Jussin neurologisen vuodeosaston valvontayksiköstä. Huoneessa päivysti kaksi hoitajaa. Jussi oli sängyssä ja vuoteen takana oli monitori, joka mittasi kehon toimintoja. Jussi kysyi, mennäänkö illalla saunaan. Minä menin, Jussi ei. Eivät olleet nostaneet häntä vielä pystyyn, mutta lupasivat, että mies siirretään huomenna osaston puolelle. Sain olla paikalla vain puoli tuntia. Tuntui hyvältä, kun Jussi oli rauhallinen, jutteli normaalisti eikä hänellä ollut kipuja.

Raportoin kotipalveluyksikköön tilanteesta. Omaishoidon tuki lakkaa, kun mies on ollut kuukauden sairaalassa. Se päivä on lähellä. Pienen rahasumman menetys ei kirpaise. Olen viettänyt kuntoviikkoja. Lenkkeillyt ja syönyt terveellisesti kolesterolia alentavia ruokia. Viimeisin tuttavuus on Benecol-tuotteet. Ruokavalio onnistuu, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Painokin laskee mukavasti. Ehkä saan vielä menetetyn vyötärön takaisin.