ti 9.11.2021

Päiväni murmelina jatkuvat. Jussi siirrettiin sunnuntaina Kanta-Hämeen keskussairaalasta Vanajaveden sairaalan vuodeosastolle. Hän sai jo tutuksi tulleen eritystyshuoneen. Minä katson päivittäin kelloa ja odotan vierailuajan alkamista kello 15. Vien potilaalle hedelmiä ja sokerittomia limuja. Lääkkeet janottavat ja väsyttävät. Jussilla on aina ollut hyvä ruokahalu, mutta sairaalan ruoka on ruvennut jo tökkimään. En yhtään ihmettele, sillä annoksista puuttuu maku.

Kävimme viikonloppuna Annan kanssa katsomassa Jussia. Hän ilahtuu vieraista, sillä aika käy pitkäksi. Kuntoutusohjelma jatkuu, mutta mies ei jaksa kävellä montaakaan askelta rollaattorin ja hoitajan valvonnassa. Kun yritän kysyä, miten kauan toipilasjakso kestää, saan aina saman vastauksen, katsotaan päivä kerrallaan. Olen kuullut tämän hoitajien mantran jo liian monta kertaa.

Viikonloppuun mahtui ilonpilkahduksiakin. Reipas Anna pesi ikkunat. Huoneet kirkastuivat ihmeesti. Testasimme myös Goodmanin uusimman sushiravintola Itsudemon. Olimme tyytyväisiä.

Ensi viikonlopuuna juhlistamme meillä porukalla isänpäivää. Kerroin Jussille, että hän voi saada kakkupalan, jos lupaa olla kiipeilemättä sängyn laitojen yli.

Taiderintamallekin kuuluu uutta. Sain yllättävän viestin Hämeenlinnan taidelainaamosta: Moi. Saimme yhteydenoton elokuvatuotannosta joka tahtoisi vuokrata teoksia muutamaksi kuukaudeksi käyttöönsä.

Tässä lainaus heidän viestistään ”Kuvaamme 90-luvun Ruotsiin sijoittuvaa kansainvälistä elokuvaa 25.10.-17.12. Turun alueella sekä Helsingissä. Kiinalainen ohjaajamme Ran Huang on taiteen rakastaja ja tarvitsemme runsaasti taidetta moneen eri lokaatioon. Kaikki taide tulisi olemaan eri tilojen seinillä kohtausten taustoissa, eli ei ihan framilla. Taiteesta ei myöskään puhuta elokuvassa erikseen eikä niihin kosketa muutoin kuin kuljetuksen ja ripustuksen ajan.”

Uusimmat akvarellini pääsivät Hämeen Taidearttelin vuosinäyttelyyn kirjaston galleriaan. Vietimme eilen juhlallisia avajaisia.

Hämeenlinnan taidepiirit ovat ehtineet tulla tutuiksi. Jatkan edelleen Hämeenlinnan Taiteilijaseuran hallituksessa, koska vapaaehtoisista on pulaa, Jäseniä on paljon, mutta aktiivisia vain muutama.

to 11.11.2021

Sateentihkuiset harmaat päivät seuraavat toistaan. Sekin on parempi, kuin liukkaat jalkakäytävät. Jussin tila on ennallaan. Hoitaja soitti eilen sairaalasta, että keskiviikkopalaverin jälkeen lääkäri totesi, että kuntoutusta jatketaan siinä määrin, kun mies jaksaa. Jussi on edelleen kovin väsyneen oloinen. Autan nykyään syömisessäkin, sillä aivoinfarktin jälkeen koordinaatiokyky on heikentynyt. Lusikka ei aina osu suuhun, vaikka hän yrittää syödä itse.

Kävin eilen terveyskeskuksen fysioterapeutilla, joka on ohjeistanut minua käyttämään kipeää kättäni oiken. Hän ehdotti, jos osallistuisin tuolijumppaan. ”Uusi ryhmä alkaa tänään ja siellä on yksi peruutuspaikka, sopiiko?” Olen aina pitänyt sitä vanhojen ihmisten touhuna, mutta suostuin ja hämmästyin, miten mukavaa pienessä ryhmässä oli nostella käsi- ja jalkapainoja. Pakko myöntää, vanhojahan tässä ollaan.

Sairaalassa kaikki oli ennallaan. Jussi istui pyörätuolissa ja odotteli illallista. Vein hänelle tummia rypäleitä ja kirjan. Luin pari ensimmäistä kappaletta Pentti Linkolan elämäkerrasta ääneen. Tätä iloa riittää pitkäksi aikaa, sillä sivuja on paljon.

su 14.11.2021

Meillä oli tänään vilskettä, kun lapset ja lapsenlapset olivat koolla. Kävimme kahden hengen ryhmissä sairaalassa katsomassa Jussia. Hän ilahtui vieraista, mutta oli edelleen väsyneen oloinen.

Veimme lahjoja ja herkkuja. Miika kävi mökillä huoltohommissa ja kokkasi sen jälkeen gourmetillallisen.

Anna ja Laura valmistivat sacher- ja juustokakut. Kaikilla oli suut makeina isänpäivän ilosta.