ma 15.11.2021

En tiedä, mitä elämästä tulee. Jussin sairaalakierre jatkuu, vointi on ennallaan. Hän on sairaalabakteerin vuoksi eristyksessä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Käyn joka päivä katsomassa. Mies on jatkuvasti väsynyt ja liikkuminen on entistä huonompaa.

Fysioterapeutit ovat kirjanneet, että kävely on huteraa. Tarvitaan kaksi hoitajaa nostamaan Jussi sängystä ja kävelyttämään rollaattorin avulla huoneessa olevaan wc:hen. Ei ole mitään mahdollisuutta, että pärjäisimme kahdestaan kotona. ”Tästä tulee pitkä reissu”, yksi hoitajista totesi, kun kyselin jatkosta.

Lähdemme viikon kuluttua Taysiin, jossa Jussin pää kuvataan taas kerran. Lokakuun alussa asennettu suntti on tarkoitus avata. Toivon todella, että se auttaisi toipumiseen. Nyt tuntuu, että kunto on menee päivä päivältä heikommaksi.

to 18.11.2021

Lämpimät onnittelut syntymäpäiväsankari Samulle, 9v. Meneillään on poikien juhlaviikko. Visa juhlii huomenna 8-vuotispäiväänsä ja Miika on sunnuntain sankari. Meillä Hämeenlinnassa arki jatkuu harmaana. Tuolijumppani jatkui vihreiden kuminauhojen siivittämänä. Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme käsi- ja jalkapainoilla ja ensi viikolla vuorossa on tasapainotyynyt.

Terttu ja Immo piristivät päiväämme. Vierailimme Immon kanssa sairaalassa Jussin luona. Terttu tapasi omia ystäviään. Houkuttelin heidät illalla meille syömään maa-artisokkakeittoa. Olen herkutellut sillä on kaksi päivää siitä ilosta, kun Miika toi vanhalta kasvimaaltamme kassillisen mukuloita.

Tapasin eilen Jussin lääkärin. Hänellä ei ollut kovinkaan hyvää kerrottavaa. Jussin päässä on tapahtunut lyhyen ajan sisällä liian paljon. Lääkäri arveli, ettei mies kuntoudu enää leikkauksia edeltävään tilaan. Hän puhui jo palvelutalopaikasta ja varmisti, että sydämen pysähdyksen sattuessa ei elvytetä. Tuntui pahalta. Asiat ovat edenneet liian nopeasti.

su 21.11.2021

Lämpimät marraskuiset syntymäpäiväonnittelut esikoispojalleni Miikalle. Hän syntyi 43 vuotta sitten keisarileikkauksella Jorvissa. Pikkusisar Anna syntyi kolme ja puoli vuotta myöhemmin Naistenklinikalla. Nyt molemmilla on kaksi reipasta poikaa ja Miikan perheessä vielä Ulpu-tyttönenkin. On ollut riemastuttavaa seurata lastenlasten kasvua. Parhaita hetkiä ovat kesälomaviikot mökillä.

Nyt on pitkä talvi edessä eikä valonpilkkuja ole näkyvissä. Soitin palveluohjaajalle, joka kertoi, että Hämeessä palvelutalot ovat täynnä ja jonot pitkät. Ilmoitin Jussin jonon hännille. Olen miettinyt hoitokodin hyviä puolia. Asuminen on viihtyisämpää kuin sairaalan eristyshuoneessa ja minä pääsen vierailemaan vapaasti. Kalliit maksut pelottavat, kun asuntolainan lyhennyksiä on edessä vielä monta vuotta.

Kirjoitin tuntemuksista otsikolla Elämä ylösalaisin. Tuntuu helpottavalta purkaa pahaa oloa. Sain keskusteluapuakin, mutta ymmärtäväisellä hoitajalla ei ollut antaa muuta kuin myötätuntoa.

Nukun edelleen yöt järkyttävän huonosti. Herään kahden tunnin välein, kun ajatukset pyörivät päässä. Viime yönä nousin kahdelta lukemaan. Meneillään on Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko. Se on kerrassaan kiehtova tarina Josien ja keinoystävä Klaran ystävyydestä.

ti 23.11.2021

Eilen meillä oli jännittävä päivä. Kävelin aamuauringon säteiden myötä Vanaveden sairaalaan.

Otin mukaan Jussin siviilivaatteet, sillä kuvittelin miehen istuvan pyörätuolissa matkalla Tampereelle. Sairaalan henkilökunta oli tilannut huomaavaisesti paaritaksin. Jussi siirrettiin suoraan vuoteesta sairaalan vaatteissa paareille ja peiteltiin huovalla. Ystävällinen Jyrki kuljettaja oli tukena koko matkan ajan. Hän työnteli Taysissa Jussin ensin röntgeniin ja kahvitauon jälkeen neurologian poliklinikalle.

Tapasimme kaksi neurokirurgia, jotka näyttivät aivokuvat tietokoneen näytöltä ja avasivat suntin. Nyt meillä on pieni toivo, että aivopaine hellittää ja Jussin kävely alkaa sujua paremmin. Mies oli koko vierailun ajan kovasti väsynyt ja nukkui suurimman osan automatkasta. Minä nautin kirkkaasta auringonpaisteesta. Toivon, että se enteili valoisampaa tulevaisuutta.