Kynäilijät kirjoittajaryhmämme aihe oli kutkuttava. ”Kuvaile jonkin esineen salainen olemus”. En tyytynyt vain yhteen, vaan annoin mielikuvituksen kiitää.

– Tytöt hei, ei ole kivaa, kun riitelette. Diana, olet taas kääntänyt pyllysi Dorikselle. Hän on isosiskosi, teidän pitäisi olla kavereita.  Niin ja olet ominut molemmat turvamiehet. Kas tässä, saat Doris seuraksesi neiti Kotkansiiven.

Ulla-Leena hyräili ja järjesti nuket riviin. – Olkaa kilttejä, tulen koulupäivän jälkeen tarkistamaan. Äidillä taitaa olla tänään siivouspäivä. Voi olla, että mekkonne kiiltävät pian puhtaina. Heippa.

– Siitä sait Diana, tyttökin huomasi, että olet keimailija. Viettelit meidän sankaripojat Pingin ja Pongin. He ovat niin typeriä, että vaipuvat polvilleen pelkästä silmäniskusta.

– Olet vain kateellinen siskokulta. Hyvä, kun neiti Turhantärkeä katsoo perääsi, ettet innostu liikaa.

– Hys, nyt hiljaa, äiti tulee.

– Voi veikkoset teitä. Sinä punamekkoinen, ravistan hameesi parvekkeella. Entä sinä hienohelma. Pukusi on niin pölyinen, että saat suihkeen Eucaa ja kunnon pesun. No niin, nyt näyttää paremmalta. Olette niin suloisia, että taidan laittaa teidät lasivitriiniin. Ei tarvitse pölyttää jatkuvasti.

Äiti jatkoi pölynimurin kanssa kierrosta. Nuket pitelivät korviaan, vaikka lasiovet vaimensivat ääntä.

– Ähäkutti siskoseni, olet aivan märkä, Diana naureskeli.

– Mutta puhdas, neiti Kotkansiipi puuttui puheeseen. – Hyvä teidän on kehuskella, kun olette sieviä mekoissanne ja Doriksella on höyhenpuuhka. Minä saan palella alusvaatteissa. Ihan hävettää. Unelmoin pitsipuvusta, mutta en taida saada sellaista koskaan.

Iltapäivällä ovi kolahti. Ulla-Leena heitti koulurepun lattialle.

– Tule katsomaan nukkejani, hän huuteli ystävälleen Kirstille.

Tämä riisui kenkänsä siistisi eteiseen ja tuli sukkasillaan Ulla-Leenan huoneeseen.

– Hei, missä te olette? Onko äiti lukinnut teidät lasioven taakse? Ettehän te siellä voi olla, ikkunalauta oli paljon kodikkaampi. Tule Kirsti, siirretään nuket auringonvaloon.

– Vau, onpa ne hienoja. Onko niillä nimet?

– Tämä punapukuinen donna on Diana ja vaaleanpunainen neito isosisko Doris. Diana tanssii flamencoa ja Doris laulaa yhtä hienosti kuin Madonna. Turvamiehet Ping ja Pong säestävät rummuilla. Neiti Kotkansiipi on heidän opettajansa. Vähän noloa, kun en ole muistanut hankkia hänelle mekkoa.

Kirsti hihitti ja siveli opettajan paljaita olkapäitä.

– Saanko lainata sitä? Äiti on taitava ompelija. Minkä värisen mekon haluat?

– Jonkun tavallisen, tummanharmaa voisi olla hyvä tai sammaleenvihreä. Sano äidillesi, ettei tee liian hienoa, etteivät Diana ja Doris tule kateellisiksi.

Neiti Kotkansiipi tirautti pienen kyyneleen. Kyllä hän oli onnellinen, kun kuuli saavansa säädyllisen mekon, mutta haave pitsiunelmasta oli menetetty.

– Ulla-Leena ja Kirsti, tulkaa kaakaolle, äiti huuteli keittiöstä.

– Heippa nuket, nähdään pian, Ulla-Leena vilkutti ja antoi neiti Kotkansiiven Kirstille. Tämä kääri sen jumppapaitaansa ja laittoi varovasti reppuun.

– Hei, ollaan vapaalla. Eiköhän ruveta bailaamaan, kun neiti Turhantärkeä ei ole pilaamassa iloamme, Diana hihkaisi, kun ovi sulkeutui.

Ping ja Pong kumarsivat sisaruksille. Diana pyörähteli jo paikallaan helma liehuen. Doris kohensi ryhtiään ja ojensi kätensä Pongille.

– Arvon neidit, limusiini lelukorissa odottaa, Ping virnisti. – Viemme teidät sävelten siivin syntiseen yökerhoon. Sinä Diana saat esittää tankotanssia ja Doris hurmaa yleisön laulullaan. Voi olla, että jäämme sille tielle. Ei enää pahanhajuisia suihkeita eikä pölyrättejä. Aloitamme nukkien vallankumouksen.

Diana ja Doris taputtivat. – Ping ja Pong, te olette pähkähulluja, aina kujeet mielessä. Me ollaan oikeasti tyytyväisiä täällä. Ulla-Leena tulee pian lukemaan läksyjä ja me opimme siinä sivussa uusia juttuja. Ruotsin läksyistä en pidä, mutta laulu ja tanssiharjoitukset ovat mukavia. Doris, viihdytä meitä hetki. Miten se lempilauluni menikään?

Doris halasi Dianaa ja lauloi kaihoisalla äänellä.

Nukke pieni mun
Aika haaveilun
Pääty ei meiltä milloinkaan
Ethän koskaan luotain lähde?
Viivy aina tässä vierelläin.