Syksyn 2021 viimeisessä Kynäilijöiden tapaamisessa saimme kotiläksyksi rakentaa runon amerikkalaista runoilijaa JIm Simmermania mukaillen. Olin ensin epäilevä, miten 18 kohtaisista ohjeista selviän. Päätin irrotella ja inspiroitua tunnelman mukaan. Olin herkässä mielentilassa, sillä tieto Jussin palveluasuntopaikasta oli juuri tullut. Levitin tarotkortit ja proosaruno syntyi kuin itsestään.

Surun ja ilon kyyneleet pelastavat päiväni,

ne valuvat vuolaasti,

tuoksuvat rosmariinille,

kaikuvat iholla.

Tieto humahtaa lävitseni,

Visaranta, hoivakoti on todellisuutta.

Voisin syleillä jokaista vastaantulijaa,

pörröttää hiuksia,

nauraa tuulelle,

uppoutua aurinkoon,

pallotella poutapilvien kanssa.

Olen outo,

mustan kahvin ja valkoisen viinin kiihottama.

Leenuska, rauhoitu,

et tiedä tulevasta

vaikka tarotkortit ovat silmiesi edessä.

Käännän kortit.

Olen taikuri,

olen maljojen kuningatar,

olen lanttien prinsessa.

En antaudu paholaiselle,

Grüss Gott, pyydän varjelusta.

Pelon tiikeri, vedän sinua hännästä,

päästä irti, katoa.

Olen oman elämäni valtiatar!

Surun ja ilon kyyneleet ovat puhdistaneet sieluni.