ti 4.1.2022

Elämä jatkuu juhlapyhien jälkeen arkisena. Käyn edelleen päivittäin Jussia katsomassa Visarannassa, vaikka vierailuaika on vain 20 minuuttia. Olen kansalaistottelematon ja pidän miehelle seuraa vähintään tupla-ajan. Koska olemme hänen huoneessaan, en ymmärrä rajoituksen lyhyyttä.

Sain eilen ensimmäisen laskun. Vuokra sekä sähkö, vesi ja tarvikepaketti maksavat lähes 1000 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi tulee hoitomaksu, joka riippuu tuloista. Sain pinon lomakkeita täytettäväksi. Ajattelin kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Onneksi lapset ovat luvanneet auttaa. Pidämme etätiimikokouksen. Toivon todella, että tähän tulee selvyys. Sitten voin kuvitella nukkuvani yöt. Epätietoisuus on kaikkein kamalinta.

Jussi vaikuttaa rauhalliselta, mutta ei hän ole kartalla. Kysyi eilen, onko Alajärven keskustaan pitkä matka. Oli myös huolissaan autopaikasta. Hän on kertonut nukkuvansa hyvin ja ruoka maittaa. Tuntee minut ja juttelee puhelimessa nuorison ja sisarustensa kanssa. Elämän perusasiat ovat siis kunnossa, mutta en ole vieläkään ymmärtänyt, miten nopeasti kaikki tämä on käynyt.

Koin nostalgisen hetken katsoessani televisiosta sarjaa Kylmän sodan Suomi. Olin kuvaussihteerivuotenani 1972 harjoittelijana TV1:n Opetusohjelmissa. Kuvasimme ohjaaja Airi Valkaman kanssa tavallisten suomalaisten arkielämää mm. kodissani Järvenpäässä. Isä luki lehteä ja perhe katseli televisiota. Välähdys kotoani oli muisto menneestä.

la 8.1.2022

”Ei koskaan enää neljää villiä poikaa minun vastuullani”, Anna voihki, kun hän yritti saada pojat nukkumaan meillä torstai-iltana.

Laura, Miika ja Ulpu palasivat illan edellä kotiin, mutta jättivät Otson ja Visan serkkujen seuraksi. Samu ja Miska nukkuivat Annan kanssa levitetyllä sohvalla ja Otso sekä Visa tukevalla ilmapatjalla. Se houkutteli lapset pomppimaan. Minä vetäydyin vähin äänin makuuhuoneen rauhaan. Olohuone hiljeni vasta puolen yön tietämissä.

Perjantai oli puuhapäivä. Anna vei pojat jäähylle leikkipuistoon. Vaihdoimme iltapäivällä vahtivuoroa. Anna pääsi ketolounaalle Hemmaan ja sen jälkeen Visarantaan Jussia katsomaan. Minä vein punaposkiset lumiset pojat pizzalle. Koti tuntui ihmeen rauhalliselta, kun loppiaisvieraat lähtivät kotimatkalle.

Koronatilanne jatkuu pahempana kuin koskaan. Yliviivaan kalenterista viime vuoden malliin sovittuja menoja. Uimahalli on kiinni, Linnan martat peruuttivat kaiken toiminnan tammikuun ajaksi, taidenäyttelyjen avajaisia ei järjestetä VOP:n kurssit ovat tauolla.

Huolestuin, kun kävelin tänään reippaassa kymmenen asteen pakkasessa Visarantaan. Onneksi vierailukielto oli vain suositus. Anna kehui eilen, että Jussi oli kovasti pirteä. Tänään hän lepäili päiväruoan jälkeen sängyssä ja jaksoi sanoa vain muutaman sanan. Kertoi tehneensä pitkän työpäivän Espoon Sähkössä. Sen jälkeen hän nukahti.

Minä piristin päivääni käymällä Finlaysonin alennusmyynnissä. Nukun tästä lähtien satiinisen Mörkö-pussilakanan alla.

su 9.1.2022

Olen ollut täysin toistaitoinen vilkkaan loppiaisen jälkeen. Tekisi mieli vain vetää torkkupeitto ylle ja katsella elokuvia sohvan nurkassa. Sitä olen tehnytkin. Kun kaukokaipuu etelän aurinkoon iskee, katselen Alastomia selviytyjiä. Moskiitot, käärmeet ja ankeat olot saavat kotisohvan tuntumaan turvasatamalta.

Masensi, että vierailut Visarannassa eivät ole suotavia. Olen pysytellyt tänään kotona, mutta huomenna menen taas, sanovat hoitajat mitä tahansa. Vuodessa on kaksi synkkää kuukautta. Toinen niistä on marraskuu, toinen tammikuu. Ehkä tästäkin selvitään.

ma 10.1.2022

Olen kirjoittanut terapiamielessä yhteenvedon Jussin ja minun asumiserosta. Olen edelleen kauhuissani, miten nopeasti elämä on muuttunut. Juhlapyhät menivät kuin sumussa. Olin kiitollinen, että lapset, lastenlapset ja ystävät pitivät minulle seuraa. Sen jälkeen yksinäisyys tuntui entistä pahemmalta.

Tarina löytyy otsikolla Elämä on. Onneksi valo lisääntyy ja suunta on kohti kevättä. Ehkä minä tästä vielä piristyn.

ke 12.1.2022

Paukkupakkaset ovat vaihtuneet suojakeleihin. Eilen mittarissa oli vielä runsaat kaksikymmentä miinusastetta.

Ilahduin, kun kaikkien peruutusten keskellä Tasapainoklinikka käynnisti kevätkauden. Meidän pienessä kuntoryhmässä on vain neljä reipasta sekä tietenkin suosikkiohjaaja Laurent.

Nyt kun istun entistä enemmän kotona tietokoneen ääressä, päätin julkaista kirjoitelmani omassa blogissa. Eipähän minulla ole mitään menetettävää. Ne löytyvät jatkossa linkin e-kirjat alta. Saa kommentoida. Lisääkin on luvassa.