su 6.2.2022

Lumipyryjä on riittänyt. Anna päätti tulla eilen Hämeenlinnaan junalla. Samu ja Miska jäivät kavereiden kanssa kotiin.

Olin varannut tyttärelle hieronnan Tasapainoklinikalta. Juna oli myöhässä, mutta Anna ehti kuitenkin.

Juhlistimme harvinaista vapaapäivää käymällä thailounaalla. Valitsimme Sawwadeen listalta tom yam keiton katkaravuilla ja massaman currya tofulla. Olimme jopa niin riehakkaita, että tilasimme pullolliset Changia. Lounas oli erinomainen.

Emme halunneet kävellä lumisohjossa Visamäkeen, vaan menimme bussilla. Kakkonen kulkee viikonloppuisin vain kerran tunnissa, mutta aikataulut sopivat yllättävän hyvin. Jussi nuokkui pyörätuolissa, kun tulimme.

Anna leikkasi isänsä hiukset. Hoitajatkin huomasivat miehen kohentuneen ulkomuodon, kun saattelimme hänet päivähuoneeseen illalliselle. Palasimme bussilla ja Anna ehti hyvin paluujunaan.

ma 7.2.2022

Jos puhelin soi aamuyöllä kello 3:34, ei voi muuta kuin epäillä pahinta. Yöhoitaja Visarannasta soitti, että Jussi oli kiivennyt sängynlaidan yli, pudonnut ja lyönyt päänsä. Verta oli tullut paljon, mutta hän oli tajuissaan, kun ambulanssi tuli hakemaan keskussairaalan ensiapuun. En juuri nukkunut sen jälkeen. Odottelen pelonsekaisin tuntein lääkärin soittoa.

Visarannasta soitettiin kello 8:04, että Jussi on palautettu tikit päässä ja voi olosuhteisiin nähden hyvin. Olin järkyttynyt ja helpottunut. Lupasin mennä päivällä katsomaan.

Löysin Jussin televisiohuoneesta. Hän oli kovasti vaisu, kun kysyin, minne hän oli menossa keskellä yötä. Kuulemma elokuviin. Kysyin, muistiko hän mitään putoamisesta. No ei. Hoitajat auttoivat hänet päivälevolle ja mies nukahti saman tien. Surullista, miten vaikeaa kaikki on nykyään. Ennuste ei ole hyvä.

Lumi narskui kenkien alla, kun kävelin iltapäivällä HAMK:iin. Luovan kirjoittamisen työpajan kevätkausi alkoi livenä. Syksyn ryhmämme jatkoi lähes täysilukuisina. Uusia kirjoittajia oli vain kaksi. Palasin virkistyneenä bussilla kotiin. Oli hyvä saada muuta ajattelemisen aihetta, kuin Jussin vointi.

ti 8.2.2022

Olen selvinnyt tähän asti elämässäni nylkemättä matikoita, sillä Jussi on ollut perheemme kalamestari. Selvisin edelleen, sillä kalamies Immo, joka toi kalat viikonloppuna suoraan katiskasta, sanoi että ne voi kypsentää nahkoineen päivineen. Onneksi hän oli ottanut sisälmykset pois.

Olin tilannut kaksi valmiiksi nyljettyä, mutta Immo toi erehdyksessä väärän kassillisen. Nyt ruodottomat kalanpalat ja maukas liemi odottavat syöjiä.

Tänään on taas kuntosalipäivä ja illalla zoom-kurssi naiskirjailijoiden parissa jatkuu. Vuorossa on Tove Jansson sekä Muumipappa ja meri.

Jussin omahoitajat Tero ja Kerttu soittivat iltapäivällä ja kysyivät, sopiiko, että sängynlaidat lasketaan ja lattialle laitetaan patja. Vastasin, että kaikki mikä edesauttaa hyvinvointia, käy. Kerttu kertoi, että Jussi kutsuu häntä jatkuvasti Annaksi ja se kyllä sopii. Hän kertoi, että viimeinen versio Jussin yöllisestä putoamisesa oli, että mies oli lähdössä ulkoiluttamaan koiraamme Tessua, kun minulle ei sopinut. Hän oli myös kertonut, että on ostanut vaimolle kalliita koruja!.

to 10.2.2022

Jussi istui eilen Visarannassa käydessäni sängyn reunalla ja helutteli jalkoja. Sänky oli siirretty ikkunan eteen ja lattialla oli tukeva patja putoamisen varalta. Mies vaikutti hyväkuntoiselta. Töpperö päästä oli otettu pois, kun Jussi oli aamulla suihkutettu. Tikit poistetaan vajaan viikon kuluttua. Ei hän kauan jaksanut istuskella, vaan köllähti lepäilemään kahvihetkeä odotellessa.

Minulla oli illalla ilo tutustua ystäväni Kukka Pitkäsen näyttelyyn uudessa Taidehalli Hämeessä. Kirjoittajaryhmämme aloitti kevätkauden kirjoittamalla piirrosten ja Kukan kuolleen Maiju-sisaren runojen innoittamina. Ensimmäisen tehtävän aiheena oli juuret. Kirjoitin Oodin Hämeenlinnalle.

”Olen palannut todellakin juurilleni, nauroin fysioterapeutti Manulle, joka tökki kipeään käsivarteeni akupunktioneuloja. Hänen vastaanottonsa sijaitsi Rauhankadulla, punatiilisessä talossa, jossa aikoinaan toimi synnytyssairaala Höyhensaaret. ”Mikä ihana paikka syntyä”, hehkutin vaikka en tietenkään muistanut tapahtumasta mitään. Äiti ylisti professori Kurki-Suoniota, joka oli paikkakunnan legenda.

Asun nykyään parin korttelin päässä Palokunnankadulla. Työelämä ja vuodet pääkaupunkiseudulla tuntuvat kaukaiselta muistolta. Elämä pikkukaupungissa lähellä kesämökkiä tuntuu hyvältä. Muistan lapsuudesta mukulakivikadut, Seminaarin koulun ja Tyttölyseon, Vanajaveden välkkeen, Hattelmalan harjun hiihtoladut, Ahveniston uimarannan ja Aulangon puiston joutsenlammet. Tämä on minun kaupunkini.

Viikko on ollut kulttuuripitoinen. Maanantaina Taija Tuomisen luovan kirjoittamisen työpaja, tiistaina zoom-luento suomalaisista naiskirjailijoista ja keskiviikkona taidenäyttelykokemus. Loppuviikko vaikuttaa hiljaisemmalta.

pe 11.2.2022

Päivä oli kirkas ja leuto. Ostin matkalla Visarantaan Silmäasemalta aurinkoläpät silmälasien päälle. Kelpaa nyt odotella terassikelejä.

Jussilla oli huono päivä. Kaikki harmitti. Autonavaimet olivat hukassa ja auto piti saada parkkipaikalle. Omahoitajat Kerttu ja Tero olivat paikalla. Hekin hämmästelivät, kun Jussi moitti Annan miessuhteita (!), katseli kyllä Kerttua, joka ilmeisesti käy huoneessa eri ihmisten kanssa, sillä Jussi tarvitsee kahden hoitajan apua sängystä nousemiseen. Tero kertoi, että Jussi yrittää lähteä öisin liikkeelle nyt, kun laita on alhaalla. Onneksi mitään vakavaa ei ole – vielä – sattunut. Minulle jäi ikävä olo, kun Jussi oli huonolla tuulella. Se oli harvinaista. Toivottavasti viimeisin putoaminen ja isku päähän ei sekoittanut häntä lopullisesti.