Keksimme kynäilijät -ryhmäläisten kanssa yhdessä harjoitusten aiheet. Tämän päivän numerosarja innoitti pohtimaan numerologiaa.

22022022 – jännittävä numerosarja. Taianomaiset numerot kiehtovat. Edellinen sykähdyttävä löytö oli palindromipäivä 12022021. Entä 11. helmikuuta, 112 turvallisuuden teemapäivä. Voin kuvitella, että erikoiset päivämäärät houkuttelevat kihlajaisia tai häitä suunnittelevia pareja. Ei omienkaan häiden päivämäärä 17071976 ollut hassumpi. Juhlapäivän nykyistä viettämistä varjostaa, että heinäkuun 17. päivä oli myös isäni kuolinpäivä.

Minä ja Anna-tytär olemme kesän lapsia. Pidin hyvänä enteenä, kun vauvan laskettu aika oli syntymäpäiväni. Tyttö viivytteli hetken ja syntyi yhdeksäs päivä. Hän sai syödä mansikkakakkua ja puhaltaa kynttilöitä lapsuudessaan yhdessä äidin kanssa.

Ikä on vain numeroita, näin sanotaan. Se ei ole totta. Kun täytin 70 vuotta, tunsin olevani Vanha. Sen jälkeiset syntymäpäivät eivät ole tuntuneet yhtä pahoilta. Nyt tyttärellä on tiedossa neljänkympin kriisi, sillä tasaluku tulee täyteen ensi kesänä.

Numerot olivat tärkeitä koulumaailmassa. Asteikolla 4-10 tavoitteena oli saada kiitettäviä arvosanoja. Nykyään opiskelukuvioissa asteikko on 1-5. Opettajat ovat korostaneet, että kolmonen on jo hyvä. Kun olen saanut nelosia, olen ymmärtänyt olla kiitollinen. Muutaman kerran olen yltänyt jopa viitoseen. Silloin tuntui, että vaivannäkö oli kannattanut. Uskonvahvistus oppimiseen näinkin vanhana tuntuu hyvältä. Olen kerännyt eläkkeelle jäätyäni rutkasti opintopisteitä, joita en tarvitse mihinkään. Jos olisin 50 vuotta nuorempi, pyrkisin yliopistoon, suorittaisin maisterin ja tohtorin tutkinnot. Olisinko onnellisempi? Tuskin, työelämä oli innostavaa ja elämänmittainen opiskelu ilman suuria suorituspaineita jatkuu. Takana on kuvataidetta, kulttuurihistoriaa ja kirjoittamista, eikä loppua ole näkyvissä.

Olemme jatkuvasti tekemisissä numeroiden kanssa. Pitää muistaa läheisten merkkipäivät. Onneksi puhelinnumerot voi tallentaa kännykän muistiin. Pitää muistaa pin-koodit ja tunnusluvut. Selvisin monta vuotta yhdellä ja samalla salasanalla, kunnes tuli aika, jolloin vaadittiin vahvoja tunnisteita. Mitä sanotte otsikkokuvasta! Tarvitaan siis isoja ja pieniä kirjaimia, erikoismerkkejä ja numeroita. Raapustelen muistilistoja kalenterin sivuille. Oli pakko opetella omien koodien lisäksi myös miehen numerot, sillä Jussi soitti useammin kuin kerran pankkiautomaatilta, mikä se perhanan tunnusluku taas olikaan. Nyt hän on turvassa hoivakodissa eikä tarvitse enää käteistä rahaa eikä luottokorttia.

Minä tarvitsen. Olen joutunut opettelemaan uusia numeroita. Kun myyn Paperihuoneella kahden euron kortin, ilahdun. Kun piti maksaa 128 000 euron asuntolaina pois, pyörittelin käsittämättömän suuria numeroita ymmärtämättä niiden arvoa. Jussi oli sijoittanut vuosien varrella pahan päivän varalle rahaa osakkeisiin. Paha päivä tuli, kun hoivakodin maksut uhkasivat viedä tilit tyhjiksi.

Myin Jussin suostumuksella osakkeet ja lahjoitin vähät jäljelle jääneet pennoset verovapaasti lapsille ja lastenlapsille. Nehän olivat vain numeroita. Nyt pelkään, miten verottaja reagoi, sillä osakkeet olivat miehen nimissä, mutta asuntolaina yhteinen. Pahus, en ollut ymmärtänyt vahtia.

Pääasia on kuitenkin, että elämä jatkuu, vaikka olemmekin nyt käytännössä asumuserossa. Parin karanteeniviikon jälkeen tapaamisetkin onnistuvat. Jussi on kertonut omahoitajille ostaneensa minulle kalliita koruja. Missä unelmamaailmassa hän elääkään. Muistisairaudesta kirjoitetaan nykyään paljon. Päivitän omakohtaisia kokemuksia hämmästellen, mitä kaikkea aivoissamme piilee numeroiden lisäksi.