ma 7.3.2022

Kotiviikko on takana ja harrastukset jatkuvat. Pääsen tänään vierailemaan Jussin luona kahden viikon karanteenin jälkeen. Sain eilen kuvan, jossa Jussi katselee päivähuoneessa televisiota. Edellisen viikon asukkaat joutuivat pysyttelemään koronan takia omissa huoneissaan. Toivottavasti Visarannassa elämä jatkuu turvallisesti.

Katselin kalenteria ja totesin, että menoja riittää joka päivälle. Visarannan käyntien lisäksi kuntosali, kirjaston näyttelyn suunnittelukokous, zoom-kurssi naiskirjoilijoista, nyt vuorossa on Rosa Liksom, kirjoituksia Koneesta (joka on nykyään Taidehalli Häme), hoitopalaveri lääkärin ja Jussin omahoitajien kanssa, kampaaja, Oma ääni kirjoituskurssi, vesijuoksu ja päivystys Galleria Paperihuoneella. Huh, olenko haalinut liikaakin virikkeitä? Onneksi päivät ovat jo mukavan valoisia.

Katsastin aamulla tyytyväisenä jääkaapin. Totesin, että ruokaa oli sen verran, ettei tarvinnut lähteä kauppaan. Sitten muistin, että olin luvannut viedä Jussille tuoreen viinerin. Lähdin siis kauppaan ja hemmottelin itseäni croissantilla. Näillä eväillä on hyvä aloittaa uusi puuhaviikko.

Visarannassa kaikki vaikutti olevan taas hyvin. Paitsi, että Jussilla oli pitkä parta ja puhelimesta akku tyhjä. Latasin sen ja sähköparranajokoneen. Jussi oli rauhallinen eikä valittanut, vaikka tapaamisesta oli kulunut kaksi karanteeniviikkoa. Olin helpottunut.

ke 9.3.2022

Riensin eilen lumipyryssä paikasta toiseen. Meillä oli Linnan Marttojen kanssa tehokokous, jossa tehtiin tarkka suunnitelma ja jaettiin vastuuryhmät ensi maanantain ripustusta varten. Miten ollakaan, minä ja ystäväni Paula hoidamme näyttelyseinät, joista toiseen tulee taulut ja toiseen raanut, ryijyt ja tilkkupeitot. Saamme galleriatyöntekijämme Semin onneksi avuksemme.

Illan zoom-luennolla tutustuimme Rosa Liksomiin. Ihailen hänen monipuolisuuttaan ja rohkeuttaan sekä kirjailijana että taiteilijana. Oli todella virkistävä kokemus.

Jussin omahoitajat lähettivät kuvan tyytyväisestä miehestä, kun parta oli ajettu. Vaimo kiittää.

to 10.3.2022

Kävelin aamulla kymmenen asteen pakkasessa Visarantaan. Maisema oli kuin postikortista.

Jussi oli päivähuoneessa kahvilla. Minäkin sain kupillisen, mutta kahvi oli haaleaa ja laihaa. Ohjelmassa oli hoitopalaveri lääkärin ja omahoitajien kanssa.

Istuimme Jussin huoneessa, (jonne ei vieläkään ole saatu tauluja seinille). Lääkäri Minna Panula oli tutustunut Jussin sairaskertomuksiin ja kyseli lisää. Omahoitajat Tero Hartikainen (jota Jussi kutsuu Immoksi) ja Kerttu Jokinen (Jussin mielestä Anna) olivat asiantuntijoita vastaamaan, miten kävely rollaattorilla sujuu (kohtuullisesti) ja miten yöt ovat menneet (nyt putoamisen jälkeen paremmin, kun laita on alhaalla ja lattialla sängyn vieressä on patja).

Lääkelistalta poistettiin toivomuksestani kokeiluluontoisesti mielialalääke. Se rauhoittaa, mutta väsyttää päivisin. Nytkin Jussi nukahteli keskustelun aikana. Mies on laihtunut järkyttävän paljon. Sairaalakierteen alkaessa paino oli 89 kiloa, nyt vain 71. Lääkäri suositteli Nutritrink lisäravinteen käyttöä. Sovittiin myös, että Jussi saa jalkahoitoa.

Kun tuli yhteenvedon aika, otin yhteyttä Miikaan ja Annaan. He olivat puhelimen päässä ja saivat tehdä lääkärille kysymyksiä. Jussilla on aika Tampereelle neurokirurgin vastaanotolle vajaan kahden viikon kuluttua. Lähden saattajaksi. Lääkäri ja omahoitajat olivat sitä mieltä, ettei Jussi enää kuntoudu niin paljon, että pääsisi kotiin. Yritän edelleen totutella elämään yksin.