me 28.3.2022

Heräsin yöllä, kun avoimesta ikkunasta kävi viima. Maisema oli paksun lumikerroksen peitossa. Aamulla keli oli loskainen, kun kävelin kirjastolle. Kaksi viikkoa kestänyt Ilo ja oivallus näyttely on nyt ohi. Purku sujui tunnissa. Hilppa ilahdutti kutsumalla meidät huhtikuussa kotiinsa kahville ja kuohuviinilasillisille. Näyttelystä jäi iloiset muistot.

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta viimeisimmästä Thaimaan matkastamme. Uutta ei ole tiedossa. Tapasin perjantaina uimahallissa kadehdittavan ruskean naisen, joka kertoi viettäneensä kuukauden Pattayalla. Kysyin, millaista elämä koronan keskellä oli. Hän kertoi, että hiljaista ja varovaista. Maski oli lähes pakollinen ja joka paikassa mitattiin kuumetta, jopa kauppojen ovilla.

Minä suunnittelen kotimaan matkailua mökille heti, kun kevät tulee oikeasti. Myös pari kirjoituskurssia kiinnostaa, toinen on Hailuodossa asti, toinen Päivölässä. Ahlmanilla Tampereella olen ollut jo niin usein, että paikanvaihdos tekisi hyvää.

ke 30.3.2022

Kylmä keli jatkuu, tälle päivälle on luvassa seitsemän astetta pakkasta. Kaupungin keskustan kadut ovat jo mukavan sulat. On ilo kävellä lenkkareilla painavien talvikenkien jälkeen.

Jussinkin askel on keventymässä, sillä Visarannassa kävi eilen kenkäesittelijä. Omahoitaja Kerttu laittoi viestin, että Jussi ihastui kuvassa oleviin sinisiin tohveleihin. ”Saako ostaa, ovat laadukkaat, maksavat 50 euroa?” Vastasin, että kaikki mikä tuottaa Jussille mielihyvää, onnistuu. Kerttu on nyt Jussin ykkösomahoitaja. Tero oli saanut paremman tarjouksen ja irtisanoutui. Kakkosomahoitaja on kiharatukkainen Eija.

Jussista on tullut vähäpuheinen. Hän vastaa kysymyksiin, mutta ei aloita oma-aloitteisesti keskustelua. Vierailut sujuvat tähän tapaan.

– Hei, sait vieraan.

– Hei.

Jussi istuu päivähuoneessa television äärellä pyörätuolissa. Hän kohottaa kädet halaukseen.

– Sinulla on taas kylmät kädet. Anna kun lämmitän niitä. Mennään huoneeseesi. En saa olla täällä päivähuoneessa koronarajoituksen takia.

Työnnän Jussin Haikara-käytävälle. Hänen huoneensa numero kaksi on lähinnä päivähuonetta. Ovessa lukee JUHA ja vieressä on liekinkuva. Se kertoo hoitajille, että Jussi on sairaalabakteerin kantaja.

– Laitan pyörätuolisi tähän ikkunan eteen, niin näet, miten paljon on vielä lunta. Toin herkkuja.

Jussin ilme kirkastuu. Ladon apupöydälle tuoreen viinerin, vaniljanmakuista proteiinijuomaa, viinirypäleitä ja mustaherukkamehua. Jussi tarttuu innokkaasti leivonnaiseen ja murentaa puolet syliin. Haen wc:stä talouspaperia ja sekoitan tiivistemehuun vettä. Olen tuonut Jussille lomamatkalta ostamani vihreän mukin.

– Muistatko, mistä tämä on peräisin?

Näytän mukia, jossa on saaren kartta ja iso teksti CORFU.

Ei vastausta.

– Maistuuko?

– Maistuu.

– Miten yö meni, oletko nukkunut?

– Ihan hyvin.

– Et pudonnut sängystä?

– En.

– Älä putoakaan, se on kielletty. Maistuiko ruoka?

En enää kysy, mitä oli tarjolla, sillä Jussi ei muista.

– En oikein tykännyt.

– Olet laihtunut, sinun pitää syödä. Pyydä hoitajia tekemään voileipiä, jos ruoka ei maistu.

Ei vastausta.

Tarjoilen Jussille energiajuoman ja pidän huolta, että hän juo kaiken.

– Jaksatko soittaa Eskolle, Leenalle tai Mikolle?

– Voisin mennä ensin vähän pötköttämään.

– Pian on päiväkahviaika. Työnnän sinut päivähuoneeseen.

Heipatamme. Soittaminen jää. Jätän Jussin television ääreen ja lähden naapurin Pekan kyydissä kotimatkalle. Vierailuista jää haikea olo. Jussi on laitostunut, eikä vaikuta kaipaavan kotiin. Ilahtuu kuitenkin minut nähdessään ja tunnistaa.

Tein hankintoja itsellekin tulevien aurinkopäivien varalle. Yritän suojella silmiä, sillä alkava kaihi ja verkkokalvon rappeuma haittaavat näkemistä.

Olen hankkinut lukulasit ja luen mielelläni e-kirjoja. Hyvässä valossa paperikirjojenkin lukeminen onnistuu. Ostin silmälasien päälle kiinnitettävät läpyskät, mutta koin niiden käyttämisen hankalaksi. Uusin tuttavuus on silmälasien päälle laitettavat aurinkolasit. Nyt ei puutu kuin auringonpaiste, että pääsen testaamaan.

to 31.3.2022

Paperihuoneella oli ripustuspäivä ja huomenna vietämme avajaisia. Galleriatyöntekijä Semi kertoi, että pari rouvahenkilöä oli luvannut tulla katsomaan töitäni. Toinen heistä oli ostanut korttejani ja kysyi, ovatko alkuperäiset maalaukset myynnissä.

Kävin esittelemässä akvarelleja alakerran työhuoneella. Täytyy sanoa, että rouvilla oli hyvä maku, sillä yksi suosikeistani Luumunkukka lähti Tampereelle. Taiteilija kiittää. Maalausten myyminen on katkeran suloista. Onneksi valokuvat jäävät.

pe 1.4.2022

Nousin yhdessä auringon kanssa. Aamuvalo oli kuulas, kun kävelin uimahallille.

Vesijuoksu tuntuu ihmeen hyvältä. Nyt olen jo sinut vyön kanssa. Kiristän sen äärirajoille ja tunnen itseni vedessä kevyeksi. Ilonaihe sekin.

Meillä oli eilen kirjastossa Oma ääni kurssilla riemastuttavia hetkiä. Harjoitustehtävät olivat virikkeellisiä. Kirjoitimme autofiktiivisen kohtauksen elämästämme, kuvailimme jonkun ruumiinosan tuntemuksia ja herkistelimme lopuksi inspiraatiokorteilla.

Kirjoitin eräästä kuvaussihteerin päivästä.

–  Hiljaisuus, kuva ja ääni valmiina, kamera käy, klaffi. Ohjaajan ääni kaikuu. Juoksen kameran eteen ja lyön napakasti klaffin, niin kuin meille kurssilla on opetettu. Väistyn vilkkaasti, ettei kuvaaja pääse huomauttamaan viivyttelystä. Negatiivifilmi on kallista. Kameramiehistä komein iskee silmää. Punastun.

Näyttelijät astuvat etualalle ja aloittavat. Ohjaajan ääni keskeyttää heidät ensimmäisten repliikkien jälkeen. Hän seuraa monitorista kuvauksen etenemistä.

– Poikki, mikrofoni vilahti kuvassa. Toinen otto.

Lyön uudelleen klaffin ja toivon, että kohtaus etenee ilman keskeytyksiä. Päivä on ollut pitkä ja ruokatuntiin on vielä aikaa. Vilkuilen ympärilleni. Lapsinäyttelijät ovat levottomia. He ovat odotelleet vuoroaan kärsimättöminä. Puvustaja on löytänyt heille aikakauteen sopivat polvihousut ja flanellipaidat. Paljaat jalat ovat kuraisia sateisella pihalla juoksemisen jälkeen. Yritän hemmotella heitä tauolla. Tilavassa olkalaukussani on kuvauskirjanpidon lisäksi suklaapatukoita ja pillimehuja lapsille. Täällä on joka päivä karkkipäivä.

Tarinassa oli sekä faktaa että fiktiota. Olin mukana näytelmien teossa urani alkuvaiheessa. Siirryin aika pian dokumenttien ja kulttuurin pariin, sillä pitkät työmatkat eivät sopineet yhteen perheen arjen kanssa.

Inspiraatiokortit saivat aikaan hulvattomia tarinoita. Kirjoitin kokemuksistamme Tiomanin saarella Malesiassa, jossa asuimme Jussin kanssa rantabungalowissa yhdessä valtavan gekon kanssa. Nimesimme sen Gekkoseksi. Loppuhaasteena oli kirjoittaa kortin innoittamana aforismi.

Hilpeään elämään kuuluu joustavuus.