to 5.5.2022

Olen yllättänyt itseni järjestelemällä kuumeisesti tavaroita. Naapurit ja ystävät ovat käyneet hakemassa kiitettävän paljon kirjoja. Olen valinnut rakkaimmat ja kaikki loput vien Fidaan. Seuraavaksi käyn astiakaappien kimppuun. Myyntivalokuvat on otettu, joten voin pinota muovi- ja banaanilaatikoita työhuoneen puolelle.

Olen löytänyt kirjojen välistä pieniä aarteita. Postikortteja, joita olen käyttänyt kirjanmerkkeinä ja vanhoja valokuvia. Kirjat, joissa on ihana omistuskirjoitus, on ihan pakko säästää. Myös lapsuuden lempikirjat otin talteen, vaikka tuskin niitä enää luen.

Vietin eilen laatuaikaa elokuvissa. Downton Abbey on ollut kestosuosikkini. Uudessa elokuvassa sai nauraa ja itkeä. Kartanossa kuvattiin ensimmäistä äänielokuvaa ja se herätti suuria tunteita.

Olin aamulla reipas. Linnan Martoilla oli yksityinen tutustumistilaisuus Goodmanin Finlaysonin myymälään. Tarjolla oli kahvia ja pullaa, uutuuksien esittely ja hulppea 30% alennus mallistosta. Tein täsmäostoksen. Olen hemmotellut itseäni tilaamalla uuteen kotiin 90 cm leveän (tai kapean) moottorisängyn. Ostin siihen sopivan muotoon ommellun helmenharmaan twill-aluslakanan. Se sointuu satiinisen Mörkö-pussilakanan kanssa.

Jatkoin matkaa Visarantaan kävellen. Kävi aikamoinen viima. Siellä oli aamupäivätanssit meneillään ja Jussille oli luvassa sen jälkeen sauna. Koululaiset olivat tulleet viihdyttämään asukkaita. Jussin toivekappale Hopeinen kuu Topi Sorsakosken esittämänä oli ensimmäinen kappale. Katselin silmät kosteina, kun nuori neito otti pyörätuolissa istuvaa Jussia käsistä ja huojui tämän kanssa valssin tahdissa.

Maanantaina terveyskeskuksesta tulee fysioterapeutti tekemään Jussille henkilökohtaisen kuntoutusohjelman. Myös luksusmallinen pyörätuoli on luvassa.

pe 6.5.2022

Osallistuin eilen kevään viimeisen kerran Oma ääni kirjoituskurssille. Rivit olivat harvenneet. Meitä oli ohjaajan lisäksi vain viisi paikalla. Illan hauskin harjoitus liittyi pohjolan voimaeläimiin. Saimme valita inspiraatiokorteista kaksi eläintä, jotka puhuttelivat.

Olisin halunnut ilveksen, mutta se oli jo varattu. Huomasin, että saukko ja sudenkorento olivat hyvät valinnat.

Olin työelämässä mukana television luontoiltojen työryhmässä. Luontoillat olivat ohjelmia, joita kaikki rakastivat. Saukot olivat kuvamateriaalin ehdottomia suosikkejamme. Iloiset veijarit laskettelivat lumista liukumäkeä ja nauttivat ilmiselvästi hetken riemusta. Sudenkorennot edustivat esteettistä puolta. Niiden läpinäkyvät säkenöivät siivet tuntuivat olevan toisesta todellisuudesta.

Pyrin omassa kirjoittamisessa ja kuvataiteen tekemisessä muistamaan huumorin ja leikittelen sattumilla. Hetkellisyys näkyy siveltimenvetoina, jotka syntyvät spontaanisti. Odotuksen tunne pitää mielenkiinnon yllä. Yllätyksellisyys tuo jännitettä, iloa ja oivalluksia.

Kaipasin kasvojenkohotusta kevään kunniaksi. Luottokampaajani Terhi laittoi minulle kesäkiharat.

Olin niin riemastunut, että poikkesin paluumatkalla rantakasinon terassille. Muistelin, että viime keväänä työnsin Jussin pyörätuolilla kasinolle ja nautimme yhdessä auringonpaisteesta ja kylmästä oluesta. En viihtynyt yksin kuin hätäisen tuopillisen ajan. Tuntui taas kerran haikealta.

su 8.5.2022

Molemmat lapset kävivät tervehtimässä äitienpäivänä. Anna toi ihastuttavan hortensian ja Miika pinkinpunaisia pioneja.

”Nämä ovat sinun oloisiasi”, poika kommentoi. Kukat tuovat iloa kaaoksen keskelle. Banaanilaatikot ovat vallannet suuren osan asunnosta. Saimme Annan kanssa näkyvää jälkeä lauantaina. Tytär kiipeili keittiötikkailla ja tyhjensi kaappien ylähyllyt. Valitsimme yhdessä mökille menevät astiat. Siellä on rajallisesti kaappitilaa, mutta ajattelimme viedä vanhoja vähin äänin pois.

Lauantai oli kiireinen päivä, sillä minulla oli illalla työkeikka (!). Olin lupautunut antamaan tarottulkintoja yksityistilaisuudessa Suomen kasarmilla. Toive löytyi Facebookin välityksellä. Ehdimme käydä sitä ennen syömässä Sawaddeessa tom yamia ja red currya. Anna testasi jälkiruoaksi banaanipannukakun jäätelön kera.

Kävelin sateessa Suomen kasarmille. Juhlapaikka oli vanhoissa puutaloissa. Kyseessä oli tyttö- ja vauvabileet odottavan äidin kunniaksi. Ilta oli rattoisa, kaikki nostivat hyviä kortteja ja olivat tyytyväisiä. Tarot on edelleen sydäntä lähellä. Kutsuin nuoret Hämeen keskiaikafestareille tapaamaan elokuussa Mama Maddalenaa.

Miikan joukkue tuli sunnuntaina lounasaikaan. Ulpu ja Visa halusivat Burger Kingiin, mutta lähin olisi ollut Tiiriössä. Suostuttelin heidät rantakasinolle. Se oli hyvä valinta, sillä hampurilaiset olivat maukkaita ja meillä oli järvinäköala.

Miika kelpuutti osan kirjoista, astioista ja Jussin kengistä kotiin viemisiksi. Olin sukeltanut aamulla kenkäkaappiin. Nyt se loistaa siistinä, samoin roskiskaappi. Voi sitä niinkin viettää äitienpäivää. Olen iloinen jokaisesta tyhjästä komerosta. Urakkaa on vielä rutkasti jäljellä, mutta onneksi aikaa on kolme viikkoa. Ehkä tästäkin selvitään.