ke 18.05.2022

Vaikka joudun olemaan kaupungissa helluntaina toteutuvaan muuttoon asti, nautin kesäisistä päivistä. Parvekkeelle paistaa aurinko ja vehreä linnanpuisto vedenvälkkeineen on lähellä. Lenkkeilen sielllä niinä päivinä, kun en kävele Visarantaan. Hämeenlinna on todellakin kesäkaupunki. Uusi kotini on kauempana järvestä, mutta historiallinen Suomen kasarmi on kiehtova asuinpaikka.

Jatkoin aamulla siivousurakkaa. Nyt vuorossa oli työhuoneeni laatikosto. Silmiin osui kalenteri vuodelta 1970.

Selasin jännittyneenä huhtikuun merkintöjä. Löysin yrjönpäivän, jolloin tapasimme ensimmäisen kerran Jussin kanssa. Miten kauan siitä onkaan. Paljon on ehtinyt tapahtua. En osannut aavistaa, että loppumetrit ovat näin järkyttävän kamalia.

Päiväni kirkastui, kun Jaana sisko soitti pitkän hiljaisuuden jälkeen. Lupasin mennä kesällä vierailulle Anttolaan.

Reippailin iltapäivällä Visarantaan. Jussin entinen omahoitaja Kerttu tekee nykyään keikkoja hoivakotiin. Hän tuli matkalla vastaan ja kertoi, että Jussilla on tänään hyvä päivä. Mies on ollut kolmen naisen kanssa saunassa. Fysioterapeutti Bahram tuli kahviaikaan kuntouttamaan. Olin apuna, sillä kävely rollaattorilla on huteraa. Se onnistui joten kuten, mutta sen jälkeen Jussi oli niin väsynyt, että nukahti saman tien. En edelleenkään ole varma, tunsiko hän minua. Kun kysyin, en saanut vastausta.

to 19.5.2022

Siivousvimme jatkuu ja jatkuu. Olen saanut paljon näkyvää aikaiseksi. Työhuone alkaa olla paketoitu. Seuraavaksi syöksyn Jussin lipastonlaatikoiden kimppuun.

Siivotessa löytyy haikeita muistoja. Olen kerännyt vuosien varrella postikortteja. Käytän niitä kirjanmerkkeinä ja inspiraatiokuvina.

Kun tyhjensin työpöydän laatikot, tunsin syvää myötähäpeää itseäni kohtaan. Olin tallettanut alkuvuosien akvarellit ja grafiikan vedokset. Miten liikuttavia ne olivatkaan. Revin suurimman osan, mutta säästin toki parhaat. Niitä ei ollut paljon.

Tänään tapahtui kaksi riemastuttavaa juttua. Naapuriasunto on ollut pitkään myynnissä törkeän halvalla, niin kuin välittäjä sanoi. Nyt se on ilmeisesti myyty tai vuokrattu, sillä ilmoitus on poistunut Oikotieltä. Soittelimme välittäjäni Riitan kanssa ja sovimme, että hän laittaa ensi viikolla linkin minun asuntoni myynti-ilmoituksesta. Kuvat ovat onnistuneet. Hehkutan lisää, kun hanke etenee!

Olin iltapäivällä lenkillä linnanpuistossa. Tiina-Katriina soitti, että Paperihuoneella on maksavia asiakkaita. Kiirehdin paikalle ja ilahduin, kun he halusivat ostaa lahjaksi grafiikanvedokseni Omenatyttö. Taiteilija kiittää:)

la 21.5.2022

Anna, Samu ja Miska tulivat perjantaina yökylään. Herkuttelimme nepalilaisilla annoksilla. Butter Chicken ja Palak Paneer maistuivat myös pikkupojille.

Lauantaina autoimme Jussia aamupalan kanssa. Visaranta tarjosi puuroa, kahvia ja ruisleipää. Jatkoimme auringonsäteiden siivittäminä matkaa mökille. Päivä oli tyyni ja pojat halusivat uimaan.

Istuimme Annan kanssa keinulla ja ihailimme rohkelikkoja. Poikia kylmä vesi ei pelottanut. ”Tänne voisi jäädä”, Anna tuumi. Mökki oli vielä talven jäljiltä kylmä, joten emme jääneet – vielä.

su 22.5.2022

Siirsin sohvan keskelle lattiaa ja kauhistuin. Takaa löytyi pölykoiria, coca-cola tahroja, popcornia, kolikoita (pieniä) ja legopalikoita. Imuroin ja luuttusin. Voi sitä sunnuntaiaamun näinkin viettää. Tyhjensin lipaston laatikot.

Olen viettänyt nostalgisia hetkiä lajittelemalla valokuvia, postikortteja ja lasten onnittelukortteja. Muuttaminen on todella kamalaa, mutta valopilkkujakin löytyty. Olen onnellinen jokaisesta tyhjästä kaapista ja laatikosta. Olen edelleen aikataulussa, sillä muutto toteutuu vasta kahden viikon kuluttua. Pahinta olisi ollut, jos olisin kipannut aarteet vain laatikkoon käymättä niitä läpi.

Löysin kaksi vanhaa postikorttia Hämeenlinnasta. Toisessa näkyy lapsuuden kotini. Sitä ei enää ole, sillä rakennus on purettu. Ympärille on kohonnut kerrostaloja.