pe 17.6.2022

Kevään viikko-ohjelmat ovat nyt ohi ja olen vapaalla. Kuvittelin, että mökkiloma alkaa viikonloppuna, mutta toisin kävi. Anna, Samu ja Miska olivat tulossa, mutta pojat ovat olleet vuoron perään kipeinä. Nyt on Miskan vuoro.

Sinnittelen kaupungissa ja järjestelen uutta kotia. Olen aamuvirkku, joten puoleen päivään mennessä tapahtuu paljon. Sen jälkeen otan rennosti, käyn lenkillä, silloin tällöin ystävien kanssa lounaalla ja vietän parvekkeella siestaa. Illat kuluvat rattoisasti television äärellä.

Jussin vointi on ennallaan. Hän on edelleen kovasti väsynyt. Nukahtelee jatkuvasti. Vietämme ensi tiistaina omaisten päivää. Luvassa on haitarinsoittoa ja makkaranpaistoa. Toivottavasti se virkistää.

Olen tyytyväinen kaksiooni nyt, kun tavarat ovat löytäneet paikkansa. Kaikkea tosin on liikaa. Kirjoja, vaikka olen hävittänyt niitä rutkasti, vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä, pöytäliinoja, astioita, askartelutarvikkeita. Samoin muistoja.

Lasten ja lastenlasten piirustuksia, keramiikkatöitä, valokuvia, opiskelukansioita, kaitafilmejä, vhs-kaseteille talletettuja omia videoita, jotka pitäisi siirtää nykytekniikalle. Kaizu otti elämäntehtäväksi hoitaa homman. Toivon, että se onnistuu jonain kauniina päivänä.

Hemmottelin itseäni hankkimalla upouudet sandaalit. Ne istuvat hyvin jalkaan ja varpaat tuulettuvat.

Rohkenin poiketa joogatunnin jälkeen yksin lounaalle Suomen kasarmin alueella sijaitsevaan Seiskaan. Se on lähiravintolani. Tarjolla oli metsäsienikeittoa ja broileripaellaa sekä runsas salaattibuffet. Keitto oli maukasta, mutta paellan riisi ylikypsää, lähes puuroa. Ehkä suosin jatkossa Pannuhuonetta.

Olen ihastunut tarkkailemaan elämää pieneltä parvekkeeltani. Vuorikadun liikenne on verkkaista. Kiinnostavimpia ovat sähköpotkulautailijat, jotka viilettävät vauhdikkaasti loivaa alamäkeä.

Sisäpihalla viereisessä keltaisessa rakennuksessa on eläinlääkäri. Olen nähnyt lukuisia koirapotilaita. Asfalttipihalla käy säännöllisesti iäkäs kaljupäinen mies pelaamassa yksin mölkkyä. Jännitän yläilmoista, miten hän onnistuu heitoissa. Tämä on toista kuin Palokunnankadulla, jossa tuijotin parvekkeelta roskakatosta ja mattotelinettä.

la 18.6.2022

Harmaa sadepäivä. Uskaltauduin kauppaan ihan siitä ilosta, että Goodman ja Lidl ovat aivan vieressä. Hyödynnän tarjouksia, sillä kokkaus tavarapaljouden keskellä ei innosta.

Miika soitteli. Hän poikkesi matkalla Laviaan Visarannassa. Tuore brownie sai hymyn Jussin huulille.

Jännitän huomista. Yhdeltä iltapäivällä Palokunnankadun asunnossa on ensimmäinen näyttö!

su 19.6.2022

Kiinteistövälittäjä Riitta kertoi, että kiinnostusta on ja jopa potentiaalisia ostajia! En uskalla elätellä vielä muuta kuin toivonkipinää.

Kevät tuoksui mahtavalta, kun kävelin iltapäivällä yön ukkoskuuron jälkeen Visamäkeen. Jussilla oli hyvä päivä. Vein hänet ulos auringonpaisteeseen ja tarjosin suklaata ja suklaajuomaa. Soitimme yhteistuumin Jussin sisko Leenalle ja Annalle. Palasin tyytyväisenä kotiin jatkamaan kaaoksen selvittelyä. Se edistyy, hyvä niin.

ti 21.6.2022

Tänään on kesäpäivän seisaus, Siis vuoden pisin päivä, etelässä 19 tuntia.

Ihailin illalla etelän suunnassa komeilevaa upeaa sateenkaarta. Päivä oli pilvinen, mutta ilta-aurinko valaisi taas kerran järkyttävän päivän. Sairaanhoitaja Veera soitti aamulla, että Jussilla on paha nenäverenvuoto ja hän lähettää miehen ensiapuun.

Olin silloin matkalla Palokunnankadulle siivoushommiin. Vatsanahka oli piukeana, kun odottelin tietoa miehen voinnista. Ensiavusta kerrottiin iltapäivällä, että vuotokohta on hoidettu ja Jussi pääsee takaisin hoivakotiin. Elämästä on tullut kovasti epävarmaa.