su 18.9.2022

Heräsin lauantaiaamuna virkeänä. Päätin testata viikonloppuna lempiannokseni. Valitsin lounaalla ravintola Royalin listalta saganakirapuja ja sienirisottoa. No, kaikkea ei voi saada, risottoa ei ollut. Päädyin pasta arr’abbiataan, joka on yksi suosikkini. Siinä maistuu tomaatti ja chili.

Kokki valmisti ilmeisesti molemmat annokset alusta alkaen, sillä valkoviini ehti lämmetä lasissa ennen kuin ruuat tuotiin.

Molemmat yhtä aikaa, vaikka toinen oli alkuruoka. Talo tarjosi jälkiruuaksi mehukkaita vesimelonin viipaleita.

Olin täysin kypsä siestalle lounaan jälkeen. Päätin, että syön illalla vain jotain oikein kevyttä. Ehdin altaalle sopivasti ilta-aurinkoon. Luen vuorotellen Lucinda Rileyn Italialaista tyttöä ja Aino Huilajan Pakumatkaa.

Jatkoin omalla parvekkeella. Asun lähellä lentokenttää. Parvekkeella on hauska seurata nousevia koneita, joita lähtee tiuhaan.

Lomaviikko on jo puolessa välissä. Viihdyn ja olen kotiutunut. Pikkuhotellissani on kaikki, mitä toivoin. Tilava huoneisto, kodikas parveke, pihalla viihtyisä uima-allasalue ja baari. Kylälle kävelee viidessä minuutissa ja ranta on lähellä. Mittari on näyttänyt 27-29 plussaa ja aurinko on paistanut joka päivä. Illat ja aamut ovat miellyttävän viileitä.

Päiväjärjestys on muotoutunut oman näköiseksi. Herään, kun aamuaurinko pilkistelee verhojen takaa ennen seitsemää. Käyn hotellin buffetaamiaisella ja toivun siitä parvekkeella lueskellen.

Käyn kylällä lounaalla, poikkean turistikaupoissa ja katselen maailman menoa. Täällä on hyvin rauhallista. Yöelämästä en tiedä mitään, sillä uinnin ja kevyen iltapalan jälkeen menen ajoissa nukkumaan niin kuin vanhalle ihmiselle sopii.

En kaipaa bussi- tai meriretkille, vaan nautin todellakin hiljaiselosta, auringosta, hyvästä ruuasta ja viinistä. Tästä voisi helposti tulla elämäntapa. Haaveet ovat haaveita, mutta olen ilahtunut, että yksin matkustaminen sujuu enkä tunne itseäni oudoksi, vaikka istunkin tavernoissa itsekseni. Hotellissa kuulee kaikkia muita kieliä paitsi suomea. Ihmettelen, missä maanmieheni ovat. Olin nimittäin ainoa, joka jäin hotelli Barbien pysäkillä Aurinkomatkojen bussista.

Hotelli hemmotteli meitä turisteja sunnuntaiaamiaisella. Tarjolla oli keitettyjen kananmunien lisäksi paistettuja sekä munakokkelia ja pekonia. Ajattelin haikeana, että Jussi olisi tykännyt. Maistelin kolmionmuotoisia kuumia fetapiirakoita hyvällä halulla. On aina mukava saada paikallisia juttuja.

Yllätin itseni lenkkeilemällä tukevan aamiaisen jälkeen. Kiersin pari korttelia ja ihastelin kukkivia puutarhoja.

Juutuin lounasaikaan tuttuun Royal ravintolaan, sillä tarjoilijapojat tulivat ohi kävellessäni kertomaan päivän tarjouksista.

En siis kävellyt ohi vaan istahdin syömään grillattua mustekalaa, joka oli toivelistallani.

Lonkerot olivat paahtuneet vähän liiankin tummiksi, mutta maku oli erinomainen ja liha mureaa. Hummus oli herkullista.

Iltapäivä vierähti jo rutiinilla altaalla. Istuin auringonlaskun aikaan hotellin baarissa ja tilasin caesarsalaatin. Pidän sen kirpeästä kastikkeesta, mutta jos sitä on ylen määrin, se peittää raikkaat vihannekset. Tilaan jatkossa taas takuuvarman kreikkalaisen salaatin.

ma 19.9.2022

Heräsin aamun kultaiseen valoon. Näin ensimmäistä kertaa taivaalla pilviä. Yöllä oli satanut ja ilma oli ihanan raikas.

Kävin ulkona. Vain kissat pitivät seuraa. Pilvipäivä ei haittaa, sillä helle on hellinyt vähän liikaakin.

Iloni oli ennen aikainen, sillä pilvet karkasivat, mutta onneksi tuuli puhalsi mukavasti meren suunnalta. Päivällä mittarissa oli +30 astetta ja taivas huikean sininen.

Valitsin lounaspaikaksi perheravintolan, jonka listalta olin bongannut täytetyt tomaatit ja paprikat vegeversiona. Tarjoilijapoika kertoi, että mamma kokkaa keittiössä. Täälläkin ranskanperunat sai vaihtaa raikkaaseen salaattiin.

Hämmästelin, kun kirkkomusiikki soi täysillä, kunnes ymmärsin, että meneillään oli kuningaar Elisabethin hautajaiset. Seremoniaa voi seurata lukuisista isoista näytöistä.

Sain iltapäivällä Ainon ja Jerryn huikean Pakumatkan luettua. Mietin, että minäkin voisin kirjoitella elämäni matkoista. Luin vuosia sitten jostain naistenlehdestä, että eräs tunnettu suomalainen naiskirjailija vetäytyy Kreetalle työskentelemään. Haaveilin silloin, jospa minäkin joskus. Vaikka olen tällainen ei tunnettu ja vain omaksi iloksi kirjoittelija, olen oppinut nauttimaan hiljaisista aamutunneista mielikuvituksen siivin.

Aloitin hetken huumassa fiktiivisen tarinan, jossa on tuttuja aineksia. Päähenkilö on itse oikeutetusta alter egoni Mama Maddalena, jolla on tarotkortit ja Pörrö-kissa. Minullakin oli kesällä mökillä hoidossa Annan Pipa-kissa, joten kokemusta on. Tässä johdanto otsikolla Mama matkustaa. Mitä sitten seuraa, en tiedä vielä itsekään.