KIRJASTONI ON NYKYÄÄN SÄHKÖINEN

“En kestä lukea elämäkertoja, joissa tekijä kuvittelee tietävänsä, mitä päähenkilö ajattelee”, Anneli martta puuskahti. 

Lukupiirin kierros oli lopuillaan. Lähes kaikki olivat kehuneet Minna Rytisalon kirjaa Rouva C. Meitä lukupiiriläisiä oli Karjalapirtin pitkän pöydän ääressä kymmenkunta. Hilppa martta kiersi kaatamassa toisen kupillisen kahvia ja kehotti ottamaan lisää leipomaansa röpörieskaa ja munavoita. 

Lukupiirin parasta antia ovat olleet vilkkaat keskustelut puolesta ja vastaan. Suurin osa meistä on eläkkeelle siirtyneitä opettajia, jotka pisteyttävät lukemansa rutiinilla. Kesäloman haasteina olleet Pirkko Saision Passio ja Meri Valkaman Sinun Margot saivat monelta kuusi pistettä asteikolla 1-5. 

“Kertokaa seuraavaksi, mitä olette viimeksi lukeneet ja mitä suosittelette”, vetäjä Merja martta kehottaa. 

Suosituksia sataa enemmän kuin kukaan ehtii tässä elämässä lukea. Minä hehkutan vuorollani Kazio Ishigurua, jonka Haudattu jättiläinen on unenomainen ja tarunhohtoinen vaellus Kuningas Arthurin valtakunnassa.  

“En periaatteessa pidä fiktiosta, mutta otan haasteen vastaan”, Helena käsityömartta sanoo ja nostaa katseensa neuleestaan. 

Kirja jakaa mielipiteitä. Leena martta lähettää viestin, ettei pääse paikalle, mutta lumoutui tarinasta. Minulle tulee hyvä mieli ja suosittelen muitakin Ishigurun teoksia. 

“Sopiiko vaihteeksi dystopia?” Anneli martta ehdottaa. 

Nyt on minun vuoroni lumoutua. Piia Leinon Taivas ja Yliaika ovat kutkuttavia tulevaisuuden näkymiä. Lars Wilderängin Tähtikirkas vie suorastaan pelottavaan kuvaan seurauksista, kun elektroniikka tuhoutuu. 

Maailmankuva avartuu, kun me lukumartat tutustumme maihin, joista emme ennestään tiedä juuri mitään. Ji Seong-hon tositapahtumiin perustuva kertomus Pako, jonka piti olla mahdoton kertoo Pohjois-Koreasta, Julia Philipsin Katoava maa Kamtsatkalta, Jane Harperin Kadonnut mies ja Kuiva kausi Tasmaniasta, Trevor Noahin Laiton lapsi ja Britt Bennettin Mikä meidät erottaa ihonvärien vaikutuksista elämään Etelä-Afrikassa.  

Emme toki unohda kotimaista kirjallisuuttakaan. Anneli Kannon Rottien pyhimys saa taas täydet pisteet. Samoin Rosa Liksomin Väylä. Tuoreimmat lukuelämykset kuuluvat Tommi Kinnuselle. Annoin pisteet vähäeleiselle tarinalle Ei kertonut katuvansa ja uusimmalle kertomukselle Pimeät kuut.  

Lukupiirin parasta antia ovat olleet tarinat, joita en olisi muuten löytänyt. Suosittelen lämpimästi sukellusta uusiin elämyksiin!