HIKIPISARAT HUHTIKUUN KIRJOITUSAIHEENA

HIKIPISARAT.NET

Tiedättekö, mitä on nahi? No tietenkin naamahiki. Entä pehi? Silloin tilanne on jo astetta pahempi. Saatte arvata.

Matkapäivitykset Hikipisarat-sivuilleni alkoivat työtovereiden toivomuksesta. Kotimainen Vuodatus-sivusto tarjosi ilmaisen helppokäyttöisen alustan. Kirjoittelin innoissani ensimmäisiä matkakokemuksia kierrellessämme vuorotteluvapaalla Jussin kanssa reppuretkillä ympäri Kaakkois-Aasiaa 2000 luvun alkupuolella. Ei minulla mitään läppäriä ollut, vaan istuin internetkahviloissa hitaiden tietokoneiden äärellä. Kuvat eivät aina lähteneet ja ikäviä viruksia tarttui matkaan. Vuodatuskin petti, sillä lähes kahden vuoden kuvat katosivat bittiavaruuteen eivätkä koskaan palaneet.

Vaihdoin maksulliseen WordPressiin ja olen tyytyväinen, kun digitaitoinen poikani Miika räätälöi nykyisen sivustoni niin, että siinä on omat osiot luovalle kirjoittamiselle, kuvataiteelle, kokkaukselle sekä tietenkin matkoille. Olen kirjoittanut pikkutytöstä lähtien päiväkirjoja. Nyt hikipisarat toimivat sähköisinä päiväkirjoina. Seuraajiakin on, saan joskus ilokseni jopa kommentteja.

Nimi Hikipisarat syntyi spontaanisti ensimmäisellä Thaimaan matkallamme. Ihmettelimme, miksi turistit kulkevat pieni froteepyyhe olkapäällä. Ymmärsimme nopeasti, sillä päivät olivat helteisiä. Lämpötila kohosi parhaimmillaan reilusti yli 30 asteen. Se uskomaton tunne, kun astuu ilmastoidusta hotellin aulasta tropiikin yöhön ja tukahduttava kuumuus tulee iholle, hämmästyttää edelleen. Opimme pian puikahtamaan jäähylle ilmastoituihin kauppoihin ja ravintoloihin. Höyryävän kuumat sadekuurot olivat toinen hyvä syy nauttia lasillinen Singhaa kävelyretkillä.

Hikipisarat ovat tuoneet arkielämään järjestystä. Lohduttauduin Jussin sairastumisen aikaan kirjoittamalla. Se toimi, sillä kotisivujen päivittäminen toi helpotusta ahdistukseen. Erityisen ilahduttavaa on seurata lastenlasten kasvua, sillä kuvat löytyvät helposti. Monta asiaa on unohtunut, mutta kuvien katselu ja vanhojen vhs-kasettien digitointi palauttavat nuoruuden riemut elävästi mieleen. Miten ne säilyvät jälkipolville, sitä en tiedä, mutta luotan edelleen digitaitoiseen poikaani, että hän pelastaa aarteet pilvestä.