TÄRKEIMMÄT TIETOLÄHTEENI

Kynäilijät ryhmämme toukokuun kirjoitusaihe Euroviisut ei sytyttänyt, sillä mielessä polttaa elämäni haaste. Herään aamuyön tunteina miettimään, miten jatkan tarinaa kuvaussihteeriurastani Yleisradiossa.

Haaveita pitää olla, ne pitävät vireessä. Työhuoneeni seinällä on kuva vähäpukeisesta Liza Minellistä Cabaret elokuvan julisteessa. Lapsenlapset riemastuivat, kun tunnistivat, että olin vaihtanut omat kasvoni Lizan tilalle. Ei minusta yhtä sutjakkaa enää tule, vaikka pientä yritystä on ollut.

Matkaunelmani ovat sen sijaan toteutuneet. Irtiotto arjesta ensin yksin Rodokselle, sitten ystävä Marin kanssa Roomaan, perheen seurassa talvilomalle Teneriffalle ja viimeisimpänä vaan ei vähäisempänä ryhmämatka Etelä-Afrikkaan.

Vielä ainakin yksi unelma on jäljellä. Olen osallistunut huonolla menestyksellä kirjoituskilpailuihin ja lähettänyt turhaan tarinoita kustantajille. Olen saanut kohteliaita vastauksia, etteivät ne sovi kustannusohjelmaan.

Hätkähdin, kun Vesa Tompuri Aviadorista otti yhteyttä. Hän tarjosi palvelukustannetta ja pyysi käymään Liisankadun toimitilassa Helsingissä. Kiinnostuin, laitoin siistin kesäpaidan ylleni ja kiharsin hiukset.

Kevätpäivä oli aurinkoinen ja toiveet korkealla. Vesa osoittautui huumorintajuiseksi ja puheliaaksi herraksi.

– Hyvä idea on puolet julkaisua, hän hehkutti, kun kerroin kuvaussihteerivuosistani.

Poseerasin liikkeen edustalla allekirjoittamani kustannussopimus kädessä. Työnimi on Kuvaussihteeri lyö klaffia ja aikaa runsaan materiaalin kokoamiseen heinäkuun loppuun asti. Pehmeäkantinen kirja ja e-kirja julkaistaan syksyllä Momentum kustantamossa ja ne ehtivät joulumarkkinoille. Sitouduin lunastamaan kirjapinon 13 euron kappalehintaan. Kaikki muu hoidetaan kustantajan toimesta. Pääsen jopa markkinoimaan teosta syksyllä Helsingin kirjamessuille.

Liitelin kotimatkalle ja kilistin tyttären kanssa kuohuviinimaljat. Yksi elämän unelmista oli sittenkin toteutumassa. Nyt ei puutu muuta kuin kiehtova kirjoitus- ja editointityö. Tarvitsen lukijoita. Toivon, että joku haluaa kommentoida kriittisesti. Liuskoja on kasassa noin sata, mutta tekstiä syntyy vielä lisää.

Hanke eteni vauhdilla. Parin päivän kuluttua Helsingin matkastani taittaja Jari Mattila lähetti viestin, että hän alkaa suunnittelemaan kantta. Onko minulla ehdotuksia?

Toivoin kanteen jotain omaa teosta. Olin tehnyt kuvataiteen aineopintojen yhteydessä omakuvakollaasin. Päivitin sen lisäämällä neljänteen käteeni klaffin. Ainakin se on persoonallinen. Odottelen taittajan kommenttia.

Elämästä on tullut kiehtovaa ja jännittävää. Rauhoitun toivottavasti sen jälkeen, kun löydän muuton jäljiltä salaisen aseeni, Yleisradion puhelinluettelon. Siitä on nimittäin apua, kun ne tärkeät nimet ovat hukassa. Tiedän, että se on tallessa, mutta missä? Päiväkirjamerkintöjä sen sijaan on runsaasti. Tiedossa on työntäyteisiä hurmion hetkiä.